Kissat ovat nisäkkäitä. Tämä merkitsee sitä, että aivan kuten ihmisetkin, ne synnyttävät eläviä poikasia, joita emo ruokkii maidolla, ja pitää niistä huolta, kunnes ne ovat tarpeeksi vanhoja pitämään huolta itsestään.
Kissat ovat lihansyöjiä ja ne ovat kehittyneet erityisen taitaviksi saalistajiksi. Kesykissatkin saattavat joskus saalistaa pientä riistaa, kuten lintuja ja pikku nisäkkäitä, esimerkiksi hiiriä - tosin seikkailunhaluinen kissa saattaa yrittää pyydystää isompaakin saalista, kuten jäniksiä.
Luuranko
- Sisäinen kehon tukirakenne, joka suojaa erityisesti selkäydintä sekä tukee etu- ja takaraajoja.
- Suojaa herkkiä sisäelimiä
- Kallo suojaa aivoja ja aistinelimiä, kuten silmiä.
- Lantio suojaa alempia vatsaontelon elimiä, kuten kohtua.
- Selkäranka suojaa hermoja, jotka muodostavat selkäytimen.
- Kylkiluut suojaavat rintaontelon elimiä, kuten sydäntä ja keuhkoja.
- Tekee liikkumisen mahdolliseksi. Kun luihin kiinnittyneet lihakset supistuvat, luut liikkuvat ja nivelet taipuvat. Kissojen voimakkaiden takajalkojen lihasten ansiosta se pystyy hyppäämään korkealle ja hyökkäämään saaliin kimppuun.
- Verisolujen tuotanto tapahtuu selkäytimessä.
- Varastoi tärkeitä mineraaleja, kuten kalsiumia ja fosforia.
Vaikka kissoilla on suunnilleen sama määrä luita kuin ihmisellä, ne ovat eri muotoisia, ja ne ovat kehittyneet erityisesti vastaamaan saalistajan tarpeita. Kissan luusto on luja mutta kevyt. Niillä on erittäin taipuisa selkäranka, jonka ansiosta kissa voi hypätä ja liikkua nopeasti. Kissan joustavat ja lujat nivelet tekevät korkealta hyppäämisen mahdolliseksi ilman vaurioitumista, ja sen pitkä häntä on tärkeä tasapainon kannalta.
Iho
Iho muodostaa itse asiassa eläimen suurimman elimen. Ihon päätehtäviin kuuluu elimistön suojaaminen infektioilta, fyysisiltä vaurioilta sekä lämmön ja nesteen haihtumiselta. Kissan iho on kiinnittynyt alempiin rakenteisiin selvästi höllemmin kuin ihmisellä, mikä sekin edistää kissan joustavuutta.
Kissan ihoa peittää karvapeite (tosin jotkin kissat on jalostettu karvattomiksi). Turkki on tärkeä ruumiinlämmön ylläpitämiseksi, ja lisäksi se suojaa ihoa vaurioilta. Kissa voi myös reagoida uhkaan nostamalla karvansa pystyyn ja siten näyttää suuremmalta.
Turkilla voi olla myös epäsuora suojaava vaikutus. Luonnossa turkin väri voi olla sopeutunut ympäristöön. Kissapedot, joilla on juovikas turkki, selviytyvät ja lisääntyvät todennäköisemmin, koska niiden turkin väritys sulautuu ympäristön väreihin, jolloin saalistajien on vaikeampi havaita niitä, ja toisaalta ne itse pystyvät väijymään saaliita lähempää.
Ihon ja karvoituksen jotkin alueet ovat evoluution myötä erikoistuneet johonkin tehtävään.
- Tassuja suojaava iho on selvästi paksumpaa kuin muilla alueilla oleva iho.
- Viiksikarvat ovat pidemmät ja paksummat kuin muut karvat ja ovat erittäin herkkiä kosketukselle. Kasvojen lisäksi niitä löytyy muualtakin iholta ja ne antavat kissalle tarkkaa informaatiota ympäristöstä.
Aistit
Kuulo
Kissoilla on suuret ja liikkuvaiset korvat, minkä ansiosta kissa pystyy suuntaamaan ne äänilähteeseen pain kuullakseen paremmin. Korvissa on myös tasapainoelimet aivan kuten ihmiselläkin.
Näkö
Kissalla on myös erittäin hyvä näköaisti, joka sekin on kehittynyt vastaamaan saalistajan tarpeita. Kissan suuret silmät ovat kallon etuosassa, minkä ansiosta se pystyy arvioimaan erinomaisesti etäisyyksiä. Kissan pupillit eroavat ihmisen pyöreistä pupilleista siten, että kissalla ne ovat ellipsin muotoiset. Pupillit kapenevat pieniksi viiruiksi kirkkaassa valossa. Silmien takaosan heijastava kerros sieppaa tehokkaasti kaikki valonsäteet, minkä ansiosta kissoilla on erinomainen yönäkö. Juuri tämän heijastavan kerroksen takia kissojen silmät hehkuvat pimeässä.
Kissoilla on myös ylimääräinen silmäluomi, jota kutsutaan vilkkuluomeksi. Se liikkuu silmän yli ulkoisten silmäluomien alla keskustasta ulospäin ja antaa lisäsuojaa silmälle. Tämä vilkkuluomi ei ole yleensä näkyvä ja, jos se muuttuu näkyväksi pitkäksi ajaksi, on se mahdollisesti merkki jostakin sairaudesta. Silloin on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.
Hajuaisti
Hajut ovat erittäin tärkeitä kissalle. Se käyttää hajua hyväkseen merkatessaan ympäristöä, tunnistaessaan muita eläimiä (tässä hajuaisti on paljon tärkeämpi kuin näkö) ja viestiessään toisten kissojen kanssa. Nenässä ja suussa olevat hermopäätteet erottavat hajumolekyylejä, minkä jälkeen hajut tulkitaan aivoissa.
Maku
Kieltä peittää makunystyrät, joilla kissa aistii happaman, karvaan ja suolaisen maun. Ihmisestä poiketen ne eivät pysty erottamaan makeaa makua.
Hengityselimistö
Hengittäessä ilma kulkeutuu nenäontelon kautta keuhkorakkuloihin. Hengityselimistön tehtävänä on ilman lämmittäminen ja suodatus keuhkoissa, joissa elimistön muodostama hiilidioksidi vaihtuu hapeksi. Tämän jälkeen hiilidioksidi kulkeutuu pois elimistöstä uloshengityksen kautta.
Verenkiertoelimistö
Verenkiertoelimistöön kuuluu sydän, valtimot ja laskimot sekä pienemmät verisuonet. Verenkiertojärjestelmän tehtävänä on veren kuljetus elimistön soluihin ja niistä pois hapen, ravinteiden, verisolujen ja kuona-aineiden kuljettamiseksi. Verta tarvitaan myös ruumiinlämmön ylläpitämiseksi.
Virtsaneritysjärjestelmä
Virtsaneritysjärjestelmän päätehtävänä on säädellä elimistön nestetasapainoa ja erittää kuona-aineita. Munuaiset suodattavat veren poistaen siitä ylimääräisen veden ja kuona-aineet, jotka sen jälkeen kuljetetaan virtsarakkoon varastoitavaksi, kunnes kissa virtsaa. Kissat hyödyntävät virtsan kemikaaleja keskinäisessä viestinnässään.
Ruoansulatuselimistö
Ruoansulatuselimistön tehtävänä on ottaa ravintoa, pilkkoa se pieniksi molekyyleiksi, jolloin ravintoaineet imeytyvät elimistöön ja imeytymätön aines kulkeutuu ulos elimistöstä kuona-aineiden mukana. Ruoansulatus alkaa suussa, johon kissa ottaa ruokaa ja pureskelee sitä. Kissojen hampaat ovat erikoistuneet saaliiden käsittelyyn. Pitkät ja terävät kulmahampaat ovat erinomaiset saaliin sieppaamiseksi ja puremiseksi, kun taas terävät poskihampaat repivät tehokkaasti lihaa.
Lisääntymiselimistö
Kolleilla on kaksi kivestä, jotka leikkaamattomalla kissalla sijaitsevat aivan peräaukon alapuolella. Niillä on myös kärjestä terävä penis, joka aiheuttaa paritellessa kipua naaraalle. Kun naaraskissa on sukukypsä, se kutsuu uroksia säännöllisesti – erityisesti alkukeväästä – jolloin se on halukas parittelemaan. Parittelu stimuloi munasolujen irtoamisen. Naaras voi kantaa useita kissanpentuja kerrallaan, ja pennuilla voi olla jopa eri isät.
Hermosto
Hermosto välittää viestit elimistöstä aivoihin hermojen välityksellä. Aivot kontrolloivat kaikkia elimistön prosesseja hengityksestä ruumiinlämmön säätelyyn.
Umpieritysjärjestelmä
Umpieritysjärjestelmä koostuu useista rauhasista, jotka tuottavat hormoneja. Näihin rauhasiin kuuluu kilpirauhanen, haima, munasarjat ja kivekset.