Virtsateiden terveys

Kissan alempien virtsateiden sairaus (Feline Lower Urinary Tract Disease, FLUTD) on yleinen termi, jota käytetään puhuttaessa useista eri virtsateiden ongelmista, kuten tukoksista tai tulehduksista virtsarakossa tai virtsaputkissa. Tällöin kissalla on vaikeuksia virtsatessa tai se on kykenemätön virtsaamaan.

Virtsaamisesta voi tulla hyvinkin kivuliasta, jos virtsaan on muodostunut kristallimaisia kiviä, jotka aiheuttavat tulehduksen tai jopa tukoksen virtsateihin. Jos virtsa ei pääse kulkemaan, virtsarakko täyttyy pian ääriään myöten ja saattaa revetä vapauttaen sisältönsä vatsaonteloon. Kissa voi kuolla tästä johtuvaan sokkiin tai vatsakalvontulehdukseen. Tukokset ovat yleisempiä kollikissoilla, koska niiden virtsaputki on paljon kapeampi kuin naaraskissoilla.

Aiheuttajat

Kissan alempien virtsateiden sairaudet ovat yleisempiä kissoilla, jotka ovat ylipainoisia, tai jotka liikkuvat hyvin vähän, mutta mikä tahansa kissa, joka on vastahakoinen virtsaamaan, on altis virtsateiden sairauksille. Vastahakoisuuteen voi olla syynä esim. laiskuus hiekkalaatikolle kävelemiseen, haluttomuus jakaa hiekkalaatikko muiden kissojen kanssa tai hiekkalaatikon likaisuus.

Alempien virtsateiden sairauksien aiheuttajia on monenlaisia, esim. virus- tai bakteeritulehdukset, stressi, nestehukka, liian suuri magnesiumin saanti ravinnosta, liikalihavuus tai liikunnan puute. Vie kissa heti eläinlääkäriin, koska hoitamattomana tila saattaa johtaa kuolemaan.

Oireet

Kiinnitä huomiota oireisiin, jotka voivat olla hyvin samantyyppisiä ummetuksen kanssa: jännittäminen hiekkalaatikolla, surkea maukuminen yrittäessä virtsata, tiheä käynti hiekkalaatikolla, mutta pienet aikaansaannokset, ja verinen virtsa. Kollikissoilla virtsaputki saattaa tukkeutua eritteistä, joita muodostuu virtsarakossa. Kissa saattaa jatkuvasti nuolla alapäätään ja vatsa voi näyttää turvonneelta.

Hoito

Eläinlääkäri tekee pH –testin kissan virtsasta, joten ota tuore näyte virtsasta mukaasi mennessäsi eläinklinikalle. Hoitomuoto riippuu siitä, löytyykö virtsasta kiviä, ja minkä tyyppisiä mahdolliset kivet ovat.

Joissakin tapauksissa antibiootit ovat ratkaisu ongelmaan. Tärkeintä on kuitenkin, että kissa alkaa juoda enemmän.

  • Lisää vettä tölkki- ja annosruokiin.
  • Jätä useampia vesikulhoja ympäri taloa.
  • Käytä suurempia vesikulhoja, koska jotkut kissat eivät pidä juomisesta, jos niiden viikset osuvat kupin reunoihin. Voit kokeilla myös vapaana virtaavaa vesilähdettä.
  • Täytä kupit täyteen, koska kissat nauttivat nähdessään oman kuvansa pinnasta.
  • Pidä aina huolta, että vesi on puhdasta ja raikasta. Muista, että kissa tottuu juuri sen veden makuun, jota sille tarjoat, joten jos veden makuun tulee muutoksia esim. muuttaessanne toiselle alueelle, joutuu kissa totuttelemaan uuteen veden makuun.
  • Vältä antamasta liikaa ruokia, joissa on suuri magnesiumpitoisuus, kuten sianlihaa, naudanlihaa, sydäntä ja rasvaista kalaa.
  • Eläinlääkärisi saattaa suositella erityisruokavaliota, jotta virtsan pH palaa oikealle tasolle.