Onko kissoilla tunteita? Tietysti niillä on, ja jokainen kissanomistaja oppii tunnistamaan kissansa tunteet niiden kehonkielen ja ilmeiden, ääntelyiden ja erityisten liikkeiden perusteella. Tunnistamme vaistomaisesti, onko kissa innostunut, iloinen, surullinen, turhautunut tai hermostunut.

Siitä huolimatta asia on ollut pitkään käytösasiantuntijoiden väittelyn kohteena pääosin siitä syystä, että tunteita on äärimmäisen vaikeaa mitata. Vaikka onkin ilmiselvää, että kissalla on rikas tunne-elämä, tieteilijät eivät voi tarkkaan mitata, kuinka iloinen tai pelokas se on, ja monet ovat päätyneet olemaan välittämättä kissan tunteista, ja että niillä olisi mitään merkitystä sille, miten kissa oppii tai, miten se ilmaisee itseään.

Mitä tunteet ovat?

Tunteet antavat kissalle impulssin reagoida tilanteeseen tai tapahtumaan, sekä miltä siitä tuntuu, kun se on toiminut jollain tietyllä tavalla. Esimerkiksi kielteinen tunne kuten pelko voi saattaa kissan puolustuskannalle, kun taas kosketuksen herättämä myönteinen tunne voi edistää ryhmän suhteiden luomista ja ylläpitämistä. Tunteet voidaan jakaa myönteisiin ja kielteisiin tunteisiin sekä luokitella niiden voimakkuusasteen mukaan eri tasoihin. Esimerkiksi hyvän olon tunne voi olla tyytyväisyyttä tai voimakkaimmillaan suurta riemua tai hurmiota, kun taas turhautuminen voi kasvaa vihaisuudeksi tai raivoksi, ja huolestuneisuus peloksi tai kauhistukseksi. Erityisesti käytöshäiriöiset eläimet ilmentävät usein äärimmäisiä tunteita.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että kaikilla nisäkkäillä, kissat mukaan lukien, on seitsemän perustunnejärjestelmää, jotka tekevät aistinten aivoille välittämiin viesteihin reagoimisen mahdolliseksi. Näihin seitsemän perusjärjestelmään kuuluu mm etsimisjärjestelmä ravinnon löytämiseksi, pelkojärjestelmä mahdollisiin vaarallisiin tapahtumiin reagoimiseksi, leikkijärjestelmä ja hoivavietti jälkeläisistä huolehtimiseksi sekä elintärkeiden suhteiden luomiseksi.

Kehittyneemmät ihmisaivot pystyvät prosessoimaan tunteet vieläkin hienojakoisemmin ilmeten mm. rakkauden, häpeän, halveksunnan ja murehtimisen tunteina. Vaikka emme yhdistä näitä “kehittyneempiä” tunteita kissoihin, ei se poista sitä tosiasiaa, että ne kykenevät tuntemaan perustunteita, kuten iloisuutta, surullisuutta, vihaisuutta ja pelkoa samalla tavoin kuin mekin.

Nykyaikaiset lemmikkien käyttäytymisasiantuntijat ovat havainneet, että tunteet ovat välttämättömiä uusien asioiden oppimiseksi (vaikka tunteita ei voitaisikaan mitata tarkasti), ja he käyttävät tunnearvioita lemmikkien käyttäytymishäiriöiden hoidon perustana. Tämän lähestymistavan edelläkävijöinä on ollut mm. Purinan konsultoima käyttäytymisasiantuntija Peter Neville soveltavan etologian keskuksessa Iso-Britanniassa (Centre for Applied Pet Ethology, COAPE) ja nykyisin useat lemmikkieläinten terapeutit käyttävät tätä lähestymistapaa menestyksekkäästi joka puolella maailmaa. Asiasta löytyy lisätietoa englanninkielisellä sivustolla: www.coape.org.

Tunneongelmat

Kissojen tunteiden tunnistaminen edistää myös mm. käyttäytymishäiriöiden hoitoa, jolla etsitään ratkaisuja esimerkiksi aggressiivisuuteen, liialliseen nuolemiseen, merkkaamiseen ja maukunaan sekä hermostuneisuuteen. Yleensä arvioinnissa käytetään kolmea tasoa:

• Kissan tunnearviointi ongelman ilmenemisen alkuvaiheessa
• Mielialan arviointi, jossa selvitetään, miten kissa yleensä tuntee ja käyttäytyy
• Tukeva arviointi, jossa selvitetään tarkasti niin sisäiset kuin ulkoisetkin tekijät, jotka ylläpitävät ongelmakäyttäytymistä mahdollisesti useista hoitoyrityksistä huolimatta.

Ottamalla huomioon kissan tunteet sen sijaan, että tarkastelisi pelkästään sen käyttäytymistä, eläinten käyttäytymisasiantuntijat ovat saamassa tehokkaampia työkaluja näiden ongelmien ratkaisemiseen.