Kissojen ystävien mielestä kissa on kauneuden ja viehkeyden ruumiillistuma, kissoja arvostelevat sanovat niitä ennalta arvaamattomiksi ja turhankin itsenäisiksi. Tämä jahkailu on kestänyt kauan, jo vuosituhansia.
Kissojen tiedetään eläneen Egyptissä harmonisessa suhteessa ihmisten kanssa jo vuonna 3000 ennen ajanlaskumme alkua. Arkeologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että kotikissan alkuperäinen kantaisä on ollut afrikkalainen villikassa (Felis sylvestris lybica). Näitä afrikkalaisia villikissoja elää edelleen alkuperäiskansojen keskuudessa. Etelä-Afrikassa suoritetuissa tutkimuksissa ei ole pystytty erottamaan DNA-näytteiden perusteella kotikissaa ja afrikkalaista villikissaa, sen sijaan eurooppalaisen villikissan (Felis sylvestris sylvestris), jonka on oletettu liittyvän kotikissan kehittymiseen, DNA eroaa selvästi molemmista.
Tiedemiehet ja historioitsijat uskovat, että afrikkalainen villikissa on alkanut lähestyä egyptiläisiä viljavarastoja Niilin varrella, koska varastot ovat keränneet ympäristöön hiiriä ja rottia. Ihmiset kiintyivät kissoihin, koska ne pitivät jyrsijäkannat aisoissa. Luultavasti nämä varhain kesyyntyneet kissat saivat myös elää paremmin turvassa ja lisääntyminen oli varmempaa. Koska pentuja syntyi vuosittain paljon, alkoi ihmisystävällisten kissojen asettuminen ihmisten lähelle melko nopeasti.
Kissanpennut, jotka syntyivät lähellä ihmisiä pääsivät fyysiseen kontaktiin ystävällisten ihmisten kanssa. Pentuja vietiin koteihin hoidettavaksi ja kissa alkoi pitää ihmistä hoivaajanaan. Pentujen lapsenomainen riippuvaisuus, jonka aikana niitä hoivattiin ja ruokittiin, kesti 2-viikkoisesta 8-viikkoiseksi, ja nämä pennut todennäköisesti säilyttivät yhteyden ihmisiin tullessaan sukukypsiksi ja aikuisiksi.
Luultavasti sen johdosta, että kissat olivat hyödyllisiä suojatessaan ruokavarastoja tuhoeläimiltä, muinaiset egyptiläiset pitivät kissoja pyhinä jumalolentoina. Kissoja kutsuttiin nimellä ”miw” ja kun ”miw” kuoli, surivat sen omistajat, balsamoivat kissan ja panivat sen puuarkkuun. Naaraskissat ja -leijonat yhdistettiin Sekhmet´iin, kuuluisaan egyptiläiseen jumalattareen, uroksia taas pidettiin auringonjumala Ra´lle pyhitettyinä. Kissoja suojeltiin niin intohimoisesti, että jos joku näki loukkaantuneen kissan, hän pakeni välittömästi paikalta, ettei tulisi syytetyksi kissan satuttamisesta. Kuolleet kissat muumioitiin ja haudattiin, usein valtaviin hautaholveihin kymmenien tuhansien toisten kissojen kanssa.
Vaikka egyptiläiset yrittivät ehkäistä rakkaitten kissojen vientiä, varastivat kreikkalaiset niitä torjuakseen omia jyrsijäongelmiaan. Ensimmäiset kesyt kissat tulivat Eurooppaan noin vuonna 900 eaa. Arvatenkin kreikkalaiset alkoivat myydä kissoja roomalaisille, skoteille ja kelteille ja myöhemmin myös muualle. Näin kissakanta alkoi levitä maailmanlaajuiseksi. Kiinassa kissa oli yleinen jo vuonna 500. Alkuun kissoja annettiin lahjoiksi hallitsijoille, myöhemmin myös ylhäisöllä, aikaa myöten papistolla ja lopulta aivan tavallisillakin ihmisillä oli oikeus omistaa kissa. Monet kissat risteytyivät paikallisten villikissojen kanssa ja alkoi kehittyä nykyisiä kissarotuja. Ensimmäinen asiakirja kotikissoista Brittein saarilla on vuodelta 936, jolloin Howell Dla, Walesin prinssi, sääti lain kissojen suojelemiseksi.
Valitettavasti kotikissojen onni kääntyi vuosien mittaan ja kissa alettiin yhdistää pahantekoihin, sairauksiin ja ilkitöihin. Vuonna 1484 paavi Innocentius VII määräsi kaikki kissanomistajat roviolla poltettaviksi noitina. Hän uskoi, että noidat palvoivat saatanaa ja ottivat eläimen hahmon, joista yleisin oli kissan hahmo. Kissojen tapa hiiviskellä öisin liitti ne paholaiseen ja noituuteen. Jokaista vanhan naisen seurassa olevaa kissaa pidettiin noidan paholaisavustajana. Inkvisitiolaitos ohjeistettiin etsimään kaikki kissanomistajat ja syyttämään heitä noituudesta, näin satoja kissoja ja niiden omistajia poltettiin kuoliaaksi!
Kissojen elämänlaatu ei juurikaan parantunut Euroopassa ennen 1600-lukua, jolloin niistä tuli hiirenpyytäjiä lähinnä rahtialuksilla. Viktoriaanisella kaudella kissat saavuttivat uudestaan hyväksynnän kotieläiminä ja 1800-luvun lopulla esitettiin varhaisimpia kissarotuja ensimmäisissä kissanäyttelyissä. Vuonna 1871 järjestettiin suuri kissanäyttely Lontoon maailmannäyttelyssä Crystal Palacessa, jossa esiteltiin brittiläinen lyhytkarva ja persialainen. Samoihin aikoihin USA:ssa Uudessa-Englannissa Maine Coon esitettiin ensimmäistä kertaa Amerikan ensimmäisessä kissanäyttelyssä.
Nykyään kissan elämänlaatu on eittämättä parempi kuin koskaan. Kissan yliluonnollisen kaltaisen viisauden ja itsenäisyyden takia se on ja tulee aina olemaan kanssamme.