Täydellistä kissanpentua etsimässä

Kun olet päättänyt hankkia kissanpennun ja rotukin on jo tiedossa, sinun täytyy vain löytää oikea pentu. Aloita etsimällä vastuuntuntoinen löytöeläintalo tai kasvattaja.

Löytöeläintalo

Maassamme on useita löytöeläintaloja yms., jotka etsivät jatkuvasti uusia koteja hoidokeilleen. Hyvässä löytöeläintalossa on puhdasta ja kodikasta ja kissoille on oma lämmin nukkumapaikkansa, puhdas hiekkalaatikko ja leluja.

Henkilökunnan pitäisi olla ystävällistä, huolehtivaista ja tietäväistä. Heidän tulisi kysellä sinusta ja sinun elämäntyylistäsi paljon kysymyksiä, jotta sinulle löytyisi oikea kissa. Kaikkein tarkimmat kissatalot tekevät jopa kotikäyntejä varmistaakseen, että kissan uusi koti on turvallinen. Useimmat myös steriloivat tai kastroivat kissat ennen luovuttamista tai vaativat sinua allekirjoittamaan sopimuksen, jossa lupaat leikkauttaa kissasi. Löytökissoja ja löytökissataloja löytyy netistä, esim. Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ry. www.sey.fi.

Oikean kasvattajan löytäminen

Rotukissan etsimisen voit aloittaa vaikkapa netistä Suomen Kissaliiton sivuilta www.kissaliitto.fi. Rotukissoja on yleensä tarjolla ympäri vuoden.

Asioita, joita kasvattajalta kannattaa kysyä

  • Kuinka kiinnostunut kasvattaja on rodusta? Käykö hän kissojensa kanssa näyttelyissä, teettääkö hän säännöllisesti pentuja vai ovatko kissat vain lemmikkejä? Näistä vastauksista voit saada vinkkiä siitä, miten paljon hän uhraa valmentaakseen pentuja kunnon lemmikeiksi.
  • Kuinka monta pentuetta hänellä on vuosittain? Vastuuntuntoinen kasvattaja tiineyttää nartun korkeintaan kerran vuodessa. Kuinka monta pentuetta mahdollisen tulevan kissasi emolla on ollut?
  • Missä pentue oleilee? Kodissa elävät pennut ovat paljon sosiaalisempia kuin vain kissoille varatuissa erillisissä tiloissa kasvaneet.
  • Mitä hän on valmis tekemään myytyään pennun? Vastuuntuntoinen kasvattaja neuvoo ja tukee pennun ostajaa koko kissan elinajan.
  • Onko kasvattajan kissojen suvuissa joitain perinnöllisiä sairauksia tai ongelmia? Vastuullinen ja rehellinen kasvattaja kertoo myös niistä.

Kun tapaat kasvattajan

Jos olet saanut edellä oleviin kysymyksiin mieleisesi vastaukset ja kasvattaja puolestaan olisi onnellinen saadessaan sinun luotasi pennulle sopivan kodin, on aika tavata kasvokkain.

Varmista, että kasvattajan kissat ovat ystävällisiä, terveen näköisiä ja hyvin käyttäytyviä. Pane myös merkille, kuinka rennosti ja ystävällisesti kasvattaja kohtelee kissojaan.

Jos naaraalla on pennut, se saattaa olla hieman varuillaan, mutta se ei saisi olla hermostunut tai aggressiivinen. Synnyttäneen kissan turkki ja yleiskunto eivät ehkä ole ihan parhaimmillaan, mutta silti sen tulisi antaa terve yleiskuva.

Omistaako kasvattaja pentueen isän? Jos, niin pyydä nähdä se. Vaikka uros ei kasvata pentuetta, on todistettu, että luonteenpiirteet periytyvät, joten uroksen persoonallisuuteen on tärkeä tutustua. Kysy myös uroksen terveydentilasta, sukujuurista ja temperamentista.

Pentue

Kun olet löytänyt mieluisen rodun ja tarjolla olevan pentueen, käy tutustumassa siihen useampia kertoja, ennen kuin otat pennun kotiisi. Luonteenpiirteet alkavat ilmetä muutamien päivien tai viikkojen aikana ja näin pääset valitsemaan juuri sen pennun, joka sopii parhaiten sinun perheeseesi. Yleensä pentuetta voi käydä katsomassa, kun pennut ovat noin viiden viikon ikäisiä. Pyri näkemään ne niin varhain kuin mahdollista. Saatat havaita muutaman käynnin jälkeen pennuissa hermostuneisuutta, arkuutta tai muunlaista käytöstä, joka varoittaa sinua ostamasta tästä pentueesta kissaa tai ainakin tiedät, mihin olet ryhtymässä.

Luonteen arvioiminen

Seuraa muutamien minuuttien aikana miten pennut käyttäytyvät toistensa kanssa. Jo 5-6 viikon ikäisenä luonteiden eroavaisuudet alkavat näkyä: joku pentu voi vaikuttaa ujolta, avuttomalta ja yksinäiseltä ja toinen taas maaniselta rasavilliltä, joka tekee kaiken satakertaisella teholla.

Kissoilla on luonteenpiirteiden kirjo, ja hyvä kasvattaja (tai löytöeläintalo) voi auttaa sinua valitsemaan sinulle parhaiten sopivan tyypin. On helppo rakastua avuttomaan pikkuiseen, joka vikisee sohvan takana, mutta tällainen pentu voi tarvita paljon työtä rohkaistuakseen ja sen vuoksi on ehkä parempi antaa se kokeneelle kissan omistajalle. Paras valinta uudelle kissanomistajalle on luottavainen mutta ei liian itsenäinen pentu. Ota pennut syliisi, hyväile niitä ja puhu hiljaisella rauhallisella äänellä. Vastustelevatko ne vai asettuvatko ne nopeasti ja alkavat nauttia huomionosoituksistasi?

Jos pennut ovat uneliaita, se voi olla merkki huonosta sosiaalistumisesta, sairaudesta tai vain yksinkertaisesti siitä, että ne haluavat lepäillä ruoan tai raisun leikin jälkeen. Tarkkaile niitä uudelleen jonain toisena päivänä tai toiseen kellonaikaan. Jos ne käyttäytyvät yhä samalla tavalla, voi olla viisasta etsiä pentua muualta.

Pennun fyysisen kunnon arviointi

Kun olet valinnut mieleisesi pennun, arvioi sitä kunnolla.

  • Vertaile sen kokoa muihin pentuihin nähden. Suuri pentu on yleensä terveempi kuin pieni ja laiha.
  • Tarkkaile sen ruumiinmuotoa. Pienet pennut näyttävät melko raskastekoisilta, ne eivät ole vielä kehittyneet eleganteiksi kissoiksi. Pennulla ei kuitenkaan tulisi olla pömpöttävää mahaa, mikä saattaa viitata sisäloisiin, ellei pentu ole juuri syönyt.
  • Katso, miten pentu liikkuu. Käveleekö se vaivattomasti ja ontumatta?
  • Koskettele pentua. Turkin pitäisi olla puhdas ja pehmeä, ilman kaljuja kohtia. Tee turkkiin jakauksia ja varmista ettei ihossa ole naarmuja, punaisia läikkiä, arpia tai mustia laikkuja, mikä voisi viitata täitartuntaan.
  • Silmien tulee olla kirkkaat eivätkä ne saa vuotaa. Jos vilkkuluomi on silmän päällä, voi jokin olla vialla.
  • Nenän tulee olla puhdas.
  • Korvat eivät saa olla likaiset, haisevat ja kutisevat. Pään ravistaminen saattaa viitata tulehdukseen.
  • Ota pentu lähelle syliisi. Varmista, että sen hengittäminen on vaivatonta eikä vingu.
  • Pane pentu lattialle ja päästä kimeä kirkaisu. Miten se reagoi? Varsinkin valkoiset kissat voivat olla kuuroja.
  • Ota pentujen lelu ja yritä saada pentu leikkimään viemällä lelua edes takaisin. Tämän tulisi laukaista luontainen saalistusvietti, kissanpentujen tulisi kaiken kaikkeaan olla leikkisiä. Pennut leikkivät ehkä mieluiten sisarustensa kanssa, sekin on hyvä merkki.

Ajoitus on tärkeä

Emon luona olemisen aika on erittäin tärkeä. Leikkimällä pennut oppivat kommunikoimaan toisten kissojen kanssa, samoin ne oppivat käyttämään hiekkalaatikkoa ja metsästämään. Jos pentu erotetaan sisaruksistaan ja emostaan liian aikaisin, siitä voi tulla hermostunut ja arka. Jos erottaminen tapahtuu liian myöhään, sen voi olla vaikea leimautua sinuun ja viihtyä perheesi parissa.

Jos pennut kasvatetaan erillisessä tilassa tai niiden ensimmäinen koti on kovin hiljainen, ne eivät ole tottuneet ”normaaliin” perheen toimintaan. Olisi toivottavaa, että pentu ei pelästyisi pesukoneen linkouksen ääntä, ja että pentu olisi saanut tutustua ainakin neljään eri henkilöön.

Ihanteellinen ikä pennun luovuttamiselle on noin kahdeksan viikkoa. Rotukissat luovutetaan kuitenkin useimmiten vasta 12-13-viikkoisina, eli viikko sen jälkeen kun ne ovat saaneet kaikki rokotukset ja eläinlääkäri on ne tarkastanut.