Kissarodut

Kun ostat rotukissan, tiedät yleensä mitä saat tai voit kissaltasi odottaa. Rotukissoilla on usein tyypillisiä luonteenpiirteitä, mikä on ihanteellista silloin, kun toivot kissasi sopeutuvan tiettyyn elämäntilanteeseen tai –tyyliin. Esimerkiksi, jos haluat kissan joka pötköttelee mielellään sylissä, persialainen on varmasti sopivampi valinta kuin aktiivinen ja äänekäs siamilainen.

Suomessa rotukissat on jaettu neljään eri kategoriaan:

  • kategoria I (pitkäkarvat ja exotic)
  • kategoria II (puolipitkäkarvat)
  • kategoria III (lyhytkarva- ja somalikissat)
  • kategoria IV (itämaiset kissat).

Seuraavassa lyhyet esittelyt joistakin kissaroduista kategorioittain. HUOM! Tässä eivät suinkaan ole kaikki kissarodut. Hyvää tietoa rotukissoista löytyy mm. Kissaliiton sivuilta www.kissaliitto.fi.

Kategoria I

Persialainen

Persialaiset ovat varsinaisia kissamaailman glamour-kissoja. Ne ovat yksi vanhimmista kissaroduista ja niiden tunnusmerkki on pitkä, paksu ja ylellinen turkki, joka voi kasvaa jopa 15 cm pituuteen.

Persialaiset ovat muodoltaan tanakoita eli niillä on suhteellisen lyhyet jalat, lyhyt niska ja leveä rinta. Harjamainen häntä on mahtava ja persialaisen tunnusmerkkeihin kuuluu myös kaulus. Persialainen tarvitseekin paksun pohjavillansa ja pitkän päällysturkkinsa takia huolellista turkinhoitoa (harjaamista vähintään 20 minuuttia päivittäin). Myös niiden silmät tarvitsevat säännöllistä huolenpitoa, koska ne ovat alttiita vuotamaan. Persialaisia löytyy monia eri värejä ja kuvioita – jokaiselle jotakin!

Persialaiset ovat tyypillisesti luonteeltaan rentoja ja rauhallisia kissoja. Ne sopivat erinomaisesti kotikissoiksi ja rakastavat nukkumista. Persialaiset tarvitsevat kuitenkin seuraa ja voikin olla hyvä idea hankkia yksinäiselle perialaisellesi toinen persialainen leikki- ja hellittelykaveriksi, varsinkin jos teet pitkiä työpäiviä ja kissa joutuu olemaan paljon yksin.

Kategoria II

Maine Coon

Tämä suuri komea rotu on saanut kestää Pohjois-Amerikan itärannikolla Mainessa kylmiä talvia – ja siksi sillä onkin pitkä, paksu ja säänkestävä turkki. Kaulan ympärillä on upea kaulus ja korvien sisällä on karvatupsut suojaamassa kissaa kylmältä. Harjamainen häntä muistuttaa hieman pesukarhun häntää (pesukarhu = racoon ja siksi Maine Coonin nimessä on “coon”). Elegantti, hyvin kulmautunut, atleettinen ja voimakas rotu tarvitsee paljon virikkeitä ja viihtyy erinomaisesti ulkoilmassa. Ne ovat myös loistavia metsästäjiä, joita kylmä ja märkä ei haittaa. Maine Coon kissalle onkin hyvä rakentaa ulkotarha, jossa se saa ulkoilla päivittäin. Ulkoilun lisäksi ne haluavat myös seurustella ihmisen kanssa ja ovat rakastettavia, leikkisiä lemmikkejä, joita voi jopa kouluttaa.

Norjalainen metsäkissa

Norjalainen metsäkissa on hyvin samanlainen kuin Maine Coon, syntynyt selviytymään Skandinavian kylmässä ilmastossa. Suurikoko ja voimakas olemus, erityisesti pitkät takajalat tekevät kissasta hyvin elegantin. Kolmionmuotoinen pää ja suuret silmät tekevät kissasta viehättävän näköisen. Rotu on kehittynyt kiipeilijäksi, kuten nimestä voi päätellä ja ne rakastavatkin mm. raapimispuita, joissa voi kiipeillä. Kissa tarvitseekin kiipeilypuun, jotta se pysyy erossa verhoista vaatekaapeista jne. Norjalainen metsäkissa rakastaa ulkoelämää esim. sitä varten rakennetussa tarhassa, mutta myös ihmisseuraa sisätiloissa.

Pyhä Birma

Pyhä Birmalla on paksu, silkkinen turkki, tuuhea häntä ja läpitunkevan siniset pyöreät silmät. Värivaihtoehtoja löytyy tästä rodusta paljon, mutta väri on jakautunut naamioksi kaikkiin ”ulokkeisiin” eli jalat, häntä, naama ja korvat ovat tummempia kuin vartalo. Tassut ovat aina valkoiset, aivan kuin kissalla olisi töppöset jalassa. Pyhä Birmat ovat vankkarakenteisia, mutta eivät tanakoita kuten persialaiset ja jotkut uskovatkin että niiden jalostuksessa on aikanaan käytetty siamilaista. Pyhä Birmat ovat luonteelta leikkisiä, ystävällisiä, viisaita ja rentoja. Ne ovat rakastettavia ja usein vaativat huomiota ja leikitystä omistajaltaan.

Ragdoll

Ragdoll kissat syntyivät kun valkoinen naaras persialainen risteytettiin Pyhmä Birma uroksen kanssa. Ragdoll on tyrmäävän kaunis lempeä jättiläinen – suurikokoinen ja painava mutta äärimmäisen leppoisa kissa. Niillä on täyteläiset posket, suuret, ovaalin muotoiset silmät ja lyhyt niska. Huolimatta suuresta koostaan, ne ovat erittäin hienostuneen näköisiä. Niiden nimi ”räsynukke” tulee niille tyypillisestä tavasta olla niin rento, että kun kissan nostaa syliin, se on veltto kuin räsynukke. Koska Ragdoll on hiljainen ja erittäin ystävällinen kissa, se sopii aivan oivallisesti sisätiloissa eläväksi kissaksi. Se ei kaipaa ulkoilua tai metsästystä kuten monet muut kissarodut.

Turkkilainen Van

Nämä kissat ovat myös suuria, sekä pitkiä että lihaksikkaita. Niiden puolipitkässä, silkkisessä turkissa ei ole pohjavillaa, joten turkki ei ole niin runsas kuin monilla muilla tämän kategorian kissoilla, mutta siitä huolimatta tyylikäs ja kiiltävä. Turkin väritys on hyvin omaleimainen – pohjaväri on liidunvalkoinen, ja värimerkit löytyvät korvien ympäriltä ja hännästä. Monet näistä kissoista rakastavat uimista! Ne ovat lähtöisin Turkin Van-järven alueelta ja osalla rodun kissoista on säilynyt mieltymys veteen ja uimiseen. Turkkilaiset Vanit rakastavat leikkimistä mm. valuvalla vesihanalla enemmän kuin muun rotuiset kissat, toki yksilöstä riippuen. Ne ovat kekseliäitä ja omapäisiä kissoja, mutta rakastavat ihmisiä.

Kategoria III

Brittiläinen (lyhytkarva)

Tämä rotu on syntynyt jalostamalla tavallisia maatiaiskissoja ja rodun turkeista löytyykin useita värejä ja kuvioita: valkoisesta mustaan ja hopeatabbyyn. Kasvattajat alkoivat muokata rotua 1800-luvun lopulla ja lopulta se hyväksyttiin oikeaksi rotukissaksi. Rodussa on ripaus persialaista, sillä rotu oli kuolla sukupuuttoon 1900-luvun puolessa välissä. Brittiläinen lyhytkarva on vankka, terve kissa, jolla tulee olla vahvalihaksinen keho ja lyhyet jalat. Sen naama on pyöreä, silmät ovat suuret ja turkki on lyhyt. Kuten persialaiset, brittiläiset ovat itsenäisiä, mutta pitävät myös hellittelystä jos sitä on tarjolla. Monet brittiläiset pitävät ulkoilusta, mutta ovat myös ihan tyytyväisiä sisätiloissa ilman ulkotarhaa tai päivittäisiä kävelyretkiä.

Burma

Tämä on yksi tällä hetkellä suosituimmista tämän kategorian kissoista. Ne ovat äänekkäitä (mutta eivät niin äänekkäitä kuin siamilaiset) ja monien mielestä koiramaisia kissoja, koska niille on tyypillistä itsevarmuus, uskollisuus omistajiaan kohtaan ja erityisesti innokkuus noutoleikkeihin. Ne rakastavat olla mukana kaikessa mitä teet – ne istuvat sanomalehden päälle kun olet lukemassa sitä, ”avustavat” sinua ristisanatehtävässä, kodin hoidossa ja ruoanlaitossa. Burmat ovat keskikokoisia, voimakkaita kissoja. Niillä on pyöreä rinta ja pyöreä pää sekä suuret silmät, jotka ovat hieman siamilaistyyppiset. Niiden turkki on pehmeä, lyhyt ja samettinen. Värejä on useita erilaisia.

Somali

Somali on pitkäkarvainen muoto abessiinialaisesta. Turkki ei ole niin pitkä kuin monilla tämän kategorian kissoilla, mutta selvästi värittynyt (jokaisessa karvassa on kaksi tai kolme värikästä raitaa), mikä tekee turkista huomiota herättävän tämän rodun ulkomuodossa. Somaleilla on myös suhteellisen suuret korvat – ominaisuus joka usein löytyy kissoista, joiden alkuperä on kuumassa ilmastossa, sillä korvien kautta kissa voi poistaa kuumuutta elimistöstään. Kuten abessiinialainen, somali on älykäs ja ihmisistä kiinnostunut kissa. Vaikka somalit muistuttavat villikissoja ja nauttivat ulkoilusta, ne myös rakastavat kodin mukavuutta.

Muutama muu tähän kategoriaan kuuluva kissarotu

Näillä roduilla on enemmän eroja ulkonäössä kuin luonteessa. Bengali on esimerkiksi villinnäköinen, joka on jalostettu risteyttämällä kesykissa Aasialaiseen leopardikissaan. Sfinxiä taas joku voisi kuvailla ulkoavaruudesta kotoisin olevaksi, vaikka näin ei olekaan asian laita. Cornish Rex ja Devon Rex ovat taas kihara- tai laineikasturkkisia.

Tämän kategorian kissat ovat peräisin ympäri maailmaa, Englannista, Venäjältä, Kaukoidästä ja Afrikasta ja jotkut (kuten Ocicat) ovat ihmisen muokkaamia risteyttämällä ja mukauttamalla jo olemassa olevia rotuja. Luonteeltaan nämä kaikki ovat ”ihmiskissoja” eli pitävät ihmisen seurasta. Ne ovat aktiivisia, viisaita ja vaativia. Näet kyllä niiden käytöksestä kun ne tahtovat syödä, leikkiä tai tulla hellitellyiksi – niitä ei yksinkertaisesti voi jättää huomiotta.

Kategoria IV

Itämainen lyhytkarva ja itämainen pitkäkarva

Itämaisia kissoja on kahta tyyppiä: lyhtykarvaisia ja puolipitkäkarvaisia. Lyhytkarvaisia itämaisia voisi kuvailla, että ne ovat kuin värikkäitä siamilaisia ilman merkkejä ja pitkäkarvaiset ovat sitten samantyyppisiä puolipitkällä karvalla. Itämaiset kissat ovat väriä lukuun ottamatta usein samantapaisia ulkomuodoltaan ja luonteeltaan kuin siamilaiset, vaikka vain valkoisilla kissoilla on siniset silmät. Muilla tämän rodun kissoilla on keltaiset tai vihreät silmät.

Siamilainen

Siamilainen on ikivanha ja elegantti rotukissa. Sillä on pitkä solakka keho, vahvat takajalat ja pistävän siniset silmät. Kuten persialaiset, siamilaiset ovat muuttuneet huomattavasti vuosien kuluessa. Siamilaisen pää on nykyisin kolmionmuotoinen, silmät ovat hieman vinot, korvat ovat suuret ja keho on pienempi ja atleettisempi. Siamilaisen väritys on ”naamio” eli sen jalat, naama, korvat ja häntä on tummempi kuin muu keho. Siamilaisen turkki on lyhyt ja silkkinen eikä siinä juuri ole alusvillaa. Vaikka siamilainen vaatii vain vähän turkinhoitoa, se tarvitsee kuitenkin paljon huomiota ja tietysti rakkautta. Se on tyypillisesti voimakastahtoinen kissa ja myös erittäin älykäs – sen kanssa eläessä saa varautua vaikka mihin!