Tiineet kissat ovat erittäin kykeneviä pitämään huolta itsestään. On kuitenkin sanomattakin selvää, että ottamalla selvää joistakin asioista etukäteen, voit varmistaa, että kaikki sujuu mahdollisimman hyvin.

Synnytyksen lähestyessä

Kissasi viimeisen tiineysviikon aikana se on pidettävä erossa muista lemmikeistä ja lapsista: naaraskissoista voi tulla aggressiivisia tiineytensä loppuvaiheissa. Yritä pitää se rauhallisena ja vältä sitä rasittamasta itseään fyysisesti. Totuta se ”pesäänsä”, jossa se myöhemmin synnyttää pennut ja imettää niitä.

Voit tehdä “pesän” suuresta pahvilaatikosta. Siinä on hyvä olla katto, joka pitää pennut suojassa ja lämpiminä sekä kissan mentävä aukko sivussa. Laita pohjalle sanomalehtisilppua noin 10 cm:n paksuudelta ja laita sen päälle huopa tai vanha vaate. Sijoita laatikko lämpimään ja suojaisaan paikkaan.

Yritä saada kissa tottumaan “pesäänsä” ja tuntemaan olonsa siinä mukavaksi. Kissat etsivät luontaisesti sopivan paikan, jossa ne voivat synnyttää pentunsa, joten ilman “pesää” ne löytävät toisen piilopaikan – joka voi olla vaikka vaatekaappisi päällä!

Synnytys

Kun kissasi on valmis synnyttämään, siitä tulee hyvin rauhaton, se tallustelee edes takaisin kuin jotain etsien ja maukuu äänekkäästi. Se saattaa myös käydä hiekkalaatikolla useita kertoja tuloksetta, mutta lopulta asettuu ”pesäänsä”. Jos se ei ole kuitenkaan kunnolla tottunut pesään, se etsii paremman paikan. Älä siirrä kissaa tai pakota sitä pesään, jos se ei sinne halua. On aina turvallisempaa antaa sen synnyttää paikassa, jonka se on itse valinnut.

Kun se on asettunut valitsemaansa paikkaan, se aloittaa synnytyksen, jonka kesto vaihtelee. Valmistaudu pentujen syntymiseen ottamalla esille kulhon lämmintä vettä, puhtaita pyyhkeitä ja huopia, hammaslankaa ja vaseliinia.

Vaikka emo rääkyisi ensimmäisen pennun syntyessä, älä huolestu. Tämä on normaalia, etenkin, jos kyseessä on ensisynnyttäjä. Jotkut pennut syntyvät pää edellä (kuten ihmisvauvat), mutta osa tulee jalat edellä – mikä on täysin normaalia. Tarkkaile tilannetta etäällä ja puutu tilanteeseen vain hätätilanteessa.

Vastasyntyneet pennut

Kun pentu on syntynyt, emo rikkoo pussin, jonka sisällä pentu ja lapsivesi ovat. Jos se ei näin kuitenkaan tee, joudut auttamaan pussin repimisessä pyyhettä käyttäen (ei koskaan terävää esinettä), jotta pentu voi hengittää.

Jokaisen syntymän jälkeen emo syö istukan ja nuolee pennun puhtaaksi. Tämä on tärkeää emon luontaista käyttäytymistä, mikä on merkityksellistä emon ja pennun siteen luomiseksi. Jos emo kuitenkin epäonnistuu kalvojen nuolemisessa pennun kasvoilta, sinun on tultava apuun. Pyyhi hellästi kalvot pois pennun suulta ja nenältä, ja sen jälkeen nopeasti vastakarvaan puhtaalla liinalla. Lopuksi pennun hierominen lämpimällä pyyhkeellä kuivaa ja lämmittää sitä, sekä stimuloi ottamaan ensimmäisen hengähdyksen.

Emo puree myös napanuoran poikki, mutta apuasi tarvitaan jälleen, mikäli näin ei tapahdu. Sido hammaslankaa napanuoran ympäri noin pari senttimetriä pennun navasta ja katkaise napanuora emon puolella. Älä katkaise sitä liian läheltä pennun napaa, koska tämä voi johtaa tulehtumiseen tai jopa kuolemaan. Jos huomaat, että emo yrittää purra liian läheltä pennun napaa, estä se ja tee se itse.

Synnytyksen jälkeen

Synnytys kestää yleensä 2-5 tuntia, mutta joskus voi mennä puoli vuorokauttakin. Jos huomaat emolla vaikeuksia synnyttämisessä, voitele sitä vaseliinilla pentujen ulostulon helpottamiseksi. Jos kissa pinnistelee yli tunnin tuottamatta tulosta, ota yhteyttä eläinlääkäriin.

Pentueissa on yleensä 4-6 pentua, tosin myös yhden tai kahden pennun synnyttäminen on yleistä. Kun kaikki pennut ovat tulleet maailmaan, anna kissaemon hoitaa tehtävänsä siitä eteenpäin. Jos se ei kuitenkaan osoita mielenkiintoa pentujaan kohtaan, sinun on otettava tilanne haltuusi – ja pyydettävä heti neuvoa eläinlääkäriltä.