Yleensä seniori-ikäiset koirat nukkuvat enemmän ja ottavat asiat rauhallisemmin kuin keski-ikäiset tai nuoret koirat. Joskus kuitenkin vanhat koirat alkavat käyttäytyä epänormaalisti. Viimeaikoihin asti tätä on pidetty vanhuuteen kuuluvana ilmiönä, jolle ei mitään ole tehtävissä. Nykyään näiden käytöksen muutosten katsotaan johtuvan kognitiivisesta toimintahäiriöstä (CDS).
CDS, eli toimintahäiriöt voidaan tunnistaa useista kliinisistä merkeistä. Diagnoosi varmistuu, kun koiralla esiintyy useita iän tuomia merkkejä, joita ei voida täysin lukea vanhuudesta johtuviksi.
Häiriöstä kärsivä koira saattaa esimerkiksi vaikuttaa hämmentyneeltä tutussakin ympäristössä, se voi vaellella päämäärättömästi näyttäen siltä kuin olisi unohtanut, kuinka nurkasta pääsee pois.
Sellaisellekin koiralle, joka on oppinut täysin sisäsiistiksi saattaa sattua vahinkoja. Koira ei ehkä tervehdi enää isäntäväkeä ovella, ei tuo palloja heitettäviksi eikä tunnu välittävän paijaamisesta. Ja vaikkakin se nukkuu paljon päivällä, saattaa se yöllä olla levoton ja liikuskella ympäriinsä aivan kuin biologinen kello olisi kääntynyt ylösalaisin.
Koska vanhat koirat ovat alttiita saamaan erilaisia sairauksia, on säännölliset eläinlääkärintarkastukset välttämättömiä. Vain eläinlääkäri pystyy päättelemään, johtuvatko koiran käyttäytymisen muutokset dementiasta vai esimerkiksi maksa-, sydän- tai munuaissairaudesta. Jos diagnoosina on dementia, voi lääkäri suositella hoitoa.
Hoito voi auttaa käyttäytymishäiriöissä. Mutta vaikkei näin tapahtuisikaan, elinikäinen ehdoton rakkaus ja kumppanuus velvoittaa meitä antamaan vanhukselle kaiken mahdollisen hoidon ta tuen.