Millään muulla lajilla ei ole niin suurta rotujen kirjoa kuin koirilla. Tänä päivänä tunnetaan yli 400 erikokoista ja –näköistä koirarotua, ja lisäksi vielä kaikki monirotuiset. Huolimatta näistä kaikista erilaisuuksista, kaikki koirat kuuluvat samaan heimoon, Canis Familiarisiin, jonka esi-isä on DNA-analyysien perusteella Canis Lupus eli susi.

Suden kyky sopeutua erilaisiin ympäristöihin ja sen taito työskennellä yhdessä lajitovereittensa kanssa johti sen menestykseen luonnossa. Samasta syystä se sopeutui hyvin myös ihmisen kotieläimeksi. Kesyyntynyt susi eli koira onkin vielä villiä sukulaistaan menestyneempi. Nykyään maailmassa on yli 400 miljoonaa koiraa, verrattuna ainoastaan 40 000 suteen, jotka vielä elävät luonnossa villeinä.

Siitä on hyvin pitkä aika kun cockerspanielin esi-isä on vaeltanut metsissä. Vaikka sitä ei ehkä tule ajatelleeksi, koiramme ovat säilyttäneet monia nuorten susien käyttäytymismalleja, kuten leikkisyyden, uteliaisuuden ja halukkuuden alistua johtajalle. Sudet elävät yksin, pareittain ja laumassa, niillä on erinomaiset kommunikaatiokyvyt ja ne nauttivat hyvästä laumajärjestyksestä – tämä kaikki on säilynyt edelleen aina meidän koirillemme asti.

Käyttäytymistieteilijän näkökulmasta koira on kuin susi, joka ei ole kasvanut “isoksi” ja jolle on kehittynyt erityinen kyky juosta, vahtia tai paimentaa vähän rodusta riippuen.

Koirilla ja ihmisillä on ollut erityinen suhde yli 12 000 vuotta. Koira ja ihminen ystävystyivät kun sudet alkoivat etsiä ruokaa ihmisasumusten läheltä mesoliittisella kaudella. Esi-isämme huomasivat pian, että ”koirat” voivat auttaa heitä mm. saaliiden jäljittämisessä ja metsästämisessä.

Sudet, jotka suvaitsivat parhaiten ihmisiä, ovat koiriemme esi-isiä. Pian kyläläiset huomasivat, että nuoret sudet pystyi sosiaalistamaan ja niistä oli hyötyä arkielämässä. Ihmiset alkoivat valita ”koiria” niiden ystävällisen luonteen perusteella ja tavallaan vahingossa jalostivat niiden ulkomuotoa ja luonteenpiirteitä.

Esi-isämme jalostivat “sudessa” erityisesti ihmisille hyödyllisiä ominaisuuksia. Tänäkin päivänä susi on edelleen keskimääräisesti paras monitaituri, mutta joitakin koirarotuja on jalostettu jonkun tietyn ominaisuuden suhteen niin, että ne voittaisivat suden, jos ”lajissa” kilpailtaisiin. Vihikoira on parempi jäljestäjä, saksanpaimenkoira parempi vahti, englanninvinttikoira nopeampi, terrieri sitkeämpi ja cavalierkingcharlesinspanieli parempi sylikoira kuin susi!

Jalostus oli laajalle levinnyttä jo 7000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Ensimmäinen tunnistettava ”rotu” on luultavasti ollut hontelo ja nopea vinttikoiraa muistuttava koira, joka on jalostettu nopeutta ja metsästystä silmällä pitäen. Ajan kuluessa ihmiset ovat jalostaneet tätä ”rotua” edelleen, ja nykyisin onkin olemassa sekä näön avulla metsästäviä että hajun avulla metsästäviä koiria. Jalostus jatkuu edelleen, mutta huomattavaa on, että jo Rooman valtakunnan aikaan moni tämän päivän koiraroduista oli jo olemassa ja tunnistettavissa.