Kun olet päättänyt minkä rotuinen koira on juuri se oikea sinulle, on aika alkaa etsiä sitä oikeaa pentua. Kennelliiton sivuilta (www.kennelliitto.fi) löytyy rotuyhdistysten yhteystietoja, ehkäpä kannattaa aloittaa etsintä sieltä.

Sopivan kasvattajan löytäminen

Kun pennulle etsitään uutta kotia, ovat yleensä sekä uusi omistaja että pennun kasvattaja hyvin kiinnostuneita toisistaan. Sinä haluat olla varma kasvattajan luotettavuudesta ja kasvattaja haluaa tietää, että pentu saa parhaan mahdollisen kodin luotasi. Rotuyhdistyksen nettisivuilta pentuvälityksestä löytyy usein pentuelista ja pentuvälitykseen voi myös soittaa. Toki jos löydät kiinnostavan kennelin, voit olla suoraan yhteydessä kasvattajaan ja tiedustella pentuesuunnitelmista. Monet kennelit ilmoittavat pentuesuunnitelmistaan myös nettisivuillaan. Myös koiranäyttelyt ovat hyvä paikka tavata kasvattajia ja saada lisää tietoa heistä ja heidän koiristaan.

Asioita, joita kannattaa kysellä kasvattajalta

• Kuinka kiinnostuneita he ovat rodusta ja sen käyttötarkoituksesta? Käyvätkö he /heidän kasvattinsa näyttelyissä, kilpailevatko he agilityssa tai tokossa vai kasvattavatko he vain ”kotikoiria”?
• Keskittyvätkö he vain yhteen rotuun vai onko heillä monia eri rotuja? Yritä selvittää panostetaanko pentujen lapsuusaikaan kasvattajalla. Pennun kasvattajan luona viettämät seitsemän viikkoa ovat erittäin tärkeitä pennun kehityksen kannalta.
• Montako pentuetta kasvattaja teettää vuosittain? Hyvä kasvattaja ei teetä samalla nartulla kuin korkeintaan yhden pentueen vuosittain.
• Missä pentue kasvaa? Pennut jotka kasvavat kasvattajan kotona ja tapaavat muita koiria, kissoja, lapsia ja vierailijoita kehittyvät usein sosiaalisemmiksi kuin sellaiset pennut, jotka kasvavat erillisissä kenneltiloissa.
• Saako kasvattajalta jatkossa tukea pennun kasvatukseen? Vastuullinen kasvattaja haluaa olla osa koiran elämää koko sen eliniän ja antaa neuvoja sekä tukea tarvittaessa. Jos jostain syystä joudut luopumaan koirastasi, hyvä kasvattaja haluaa auttaa uuden kodin etsimisessä riippumatta siitä onko koirasi nuori vai vanha.
• Ovatko kasvattajan koirat terveystutkittu rodun terveysongelmien varalta? Onko koirien suvuissa terveysongelmia?
• Ovatko kasvattajan koirat suorittaneet rodunmukaisia kokeita, esim. metsästyskokeita tai palveluskoirakokeita?

Älä ihmettele tai pelästy jos kasvattaja myös kyselee sinulta erilaisia kysymyksiä. Se on ainoastaan hyvä merkki, koska kasvattaja on aidosti kiinnostunut löytämään parhaat mahdolliset kodit pennuilleen.

Vanhempien tapaaminen

Jos tuntuu että kasvattaja voisi olla vastuullinen ja hyvä kasvattaja, ja myös hän hyväksyy sinun tarjoamasi kodin pennulleen, on aika tavata kasvotusten. Kannattaa tarkkailla että kasvattaja vaikuttaa ystävälliseltä ja luotettavalta. Toivottavaa on, että hänen koiransa ovat ystävällisiä ja terveennäköisiä sekä hyvin käyttäytyviä. Kasvattajan tulisi käsitellä koiria ystävällisesti ja koirien tulisi suhtautua kasvattajaan kiintymyksellä ja kunnioittavasti.

Sinun olisi hyvä tavata myös tulevan pentusi emä – varoitusmerkki on, jos et saa tavata emää tai nähdä missä ympäristössä se elää. Nartun turkki ja kunto eivät välttämättä ole parhaassa mahdollisessa kunnossa pentujen syntymän jälkeen. On myös mahdollista, että emä on hieman huolestunut vieraiden ihmisten ihmetellessä pentuetta. Emä saa olla tarkkaavainen ja huolehtivainen, mutta ei hermostunut tai aggressiivinen.

On hyvin epätodennäköistä, että tapaat pentusi isää vierailulla. Yleensä kasvattaja käyttää muuta kuin omaa urostaan ja uros voi asua vaikka ulkomailla. Kysy kasvattajalta miksi hän on valinnut juuri sen uroksen. Kysele myös uroksen luonteesta, terveydestä ja sukutaulusta. Sukutaulun tulisi näyttää ainakin 5 sukupolvea taaksepäin. Kysy myös voitko nähdä edes valokuvan uroksesta.

Pennun valitseminen

Riippuu kasvattajasta, milloin pentua pääsee katsomaan, mutta jos mahdollista, yritä mennä tutustumaan pentuihin ensimmäisen kerran kun ne ovat noin 3-4 viikon ikäisiä. Tämän ikäisten pentujen tulisi olla leikkisiä, ulospäin suuntautuneita, kujeilevia ja kiinnostuneita ympäristöstään.

Millaista pentuetta kannattaa välttää? Pentuja, jotka vaikuttavat hermostuneilta ja vetäytyviltä, ne tarvitsisivat enemmän harjoittelua ja sosiaalistamista. Pennut saavat olla pyöreitä, mutta eivät lihavia, eikä niissä saa olla mitään kyhmyröitä. Pennun isomahaisuus voi viitata matoihin. Myöskään napatyrää pennuilta ei saisi löytyä.

Pennun silmien, korvien, nenän, takapuolen ja turkin tulisi olla puhtaita. Silmien tulisi olla kirkkaat ja korvat eivät saa olla likaiset, punoittavat, haisevat tai kutiavat. Turkissa ei pitäisi olla kaljuja tai punoittavia kohtia.

Laita pentu lattialle ja taputa käsiäsi tai päästä korkea ääni. Reagoiko pentu? Kuurous on iso ongelma joissakin roduissa (dalmatialaiset), erityisesti valkoisilla koirilla. Joten kannattaa ehkä välttää koiraa, joka ei reagoi selkeisiin koviin ääniin.

Ajoitus on kaikki kaikessa

Aika, jonka pennut viettävät emänsä ja sisarustensa kanssa on niille erittäin tärkeä. Ne oppivat ”puhumaan koiraa” ja sen, mikä on sallittua ja mikä ei. Joten koiranpennun luovutusikä on aikaisintaan 7-8 viikkoa. Jos et voi ottaa pentua ennen kuin se on 12 viikon ikäinen, olisi parasta ottaa pentu paikasta, jossa se on saanut kasvaa vilkkaan perheen keskipisteenä.

Pennun ottaminen löytökoirakodista

Suomessa pentutilanne on onneksi hyvä eikä suomalaisissa löytökoirakodeissa ole kodittomia pentuja valtavia määriä. Jos kuitenkin löydät löytökoirakodista pennun varmista, että koirakodissa pentu asustaa kodinomaisessa tilassa, jossa on tilaa nukkumiselle ja leikeille. Henkilökunnan tulisi olla ystävällisiä, huolehtivaisia ja tietäväisiä ja kysellä paljon kysymyksiä sinusta ja elämäntyylistäsi varmistaakseen, että olet paras mahdollinen omistaja pennulle. Voi jopa olla, että he tahtovat tehdä kotikäynnin luonasi.

Löytökoirakodeista voit ottaa selvää esimerkiksi Suomen Eläinsuojeluyhdistuksen kautta www.sey.fi.