Bedlingtoninterrieri

Bedlingtoninterrieri

Bedlingtoninterrieri on helposti tunnistettava, pieni- tai keskikokoinen rotu, jolla on pitkät jalat. Koiralla on kapea kallo ja lammasmainen turkki, jonka värejä ovat sininen, maksa tai hiekka, parkinruskein merkein tai ilman. Täysikasvuisena koiran korkeus on noin 38–43 cm ja paino noin 8–10 kg.

Bedlingtoninterrieri
  • Kokoluokka: Pieni
  • Turkinhoito: Päivittäin
Bedlingtoninterrieri
  • Karvanlähtö: Ei lainkaan
  • Sopii allergikoille: Kyllä
  • Haukkuherkkyys: Ei erityisen haukkuherkkä
  • Kennelliiton roturyhmä: Terrierit
Bedlingtoninterrieri
  • Alone
  • Sietää muita lemmikkejä: Heikosti
  • Soveltuvuus vahtikoiraksi: Hyvä

Yleistä

Bedlingtoninterrieri on helposti tunnistettava, pieni- tai keskikokoinen rotu, jolla on pitkät jalat. Koiralla on kapea kallo ja lammasmainen turkki, jonka värejä ovat sininen, maksa tai hiekka, parkinruskein merkein tai ilman. Täysikasvuisena koiran korkeus on noin 38–43 cm ja paino noin 8–10 kg.

Historia

Bedlingtoninterrierin kehittivät Northumberlandissa asuneet kaivostyöläiset 1700-luvulla risteyttämällä paikallisia terriereitä ja whippetiä. Rotu esiteltiin vasta vuonna 1869, mutta oli siihen mennessä jo saavuttanut mainetta tuholaisten metsästäjänä, salametsästäjien apulaisena ja taistelukoirana. Sitä kutsuttiin myös muun muassa rothburynterrieriksi ja mustalaisen koiraksi (johtuen rodun osallisuudesta salametsästykseen).

Luonne

Bedlingtoninterrieri tulee kouluttaa, jotta se tulisi toimeen kissojen ja muiden lemmikkien kanssa. Vieraiden saapumisesta ilmoitetaan ja epätoivotut torjutaan, mutta jos omistaja toivottaa vieraan tervetulleeksi, koirakin ottaa hänet vastaan ystävyydellä. Bedlingtoninterrieri on erinomainen vahtikoira, sillä ärsytettynä se on erittäin rohkea. Yleensä koira käyttäytyy rauhallisesti, kunhan se saa riittävästi virikkeittä mielelle ja ruumiille.

Terveys

Bedlingtoninterrierillä esiintyy perinnöllistä maksasairautta (kuparitoksikoosi). DNA-testillä voi selvittää, kantaako koira sairaudelle altistavaa geeniä, ja kaikki jalostukseen käytettävät koirat tulee testata. Monien muiden rotujen tavoin rodulla esiintyy myös perinnöllisiä silmäsairauksia, joten myös jalostuskoirien silmät tulee tutkia.

Liikunta

Bedlingtoninterrieri tarvitsee vähintään tunnin liikuntaa päivittäin. Ne ovat parhaimmillaan harrastuksissa, joissa juostaan, hypitään tai noudetaan, kuten esimerkiksi agilityssa. Niille täytyy tarjota riittävästi älyllisiä virikkeitä, joiden avulla voidaan välttää käytöshäiriöiden synty.

Ravitsemus

Pienten koirien aineenvaihdunta on nopea, joten ne kuluttavat energiaa nopeasti. Pienen vatsalaukkunsa vuoksi niiden täytyy kuitenkin syödä pieniä määriä usein. Pienikokoisten koirien ravinnot on suunniteltu niin, että niissä on oikea määrä tärkeimpiä ravintoaineita ja pienemmät nappulat, jotka sopivat niiden suuhun. Ne myös lisäävät pureskelemista ja parantavat ruoansulatusta.

Turkinhoito

Bedlingtoninterrierin turkinhoito saattaa olla haastavaa. Turkkia tulisi harjat viitisen minuuttia päivittäin ja se tulisi käydä läpi kammalla vähintään kerran viikossa. Koira tarvitsee trimmausta noin kahden kuukauden välein. Kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen, sillä trimmaus on tavallisesta poikkeava. Toinen vaihtoehto on pyytää kasvattajaa opettamaan, kuinka koiran trimmataan. Näyttelytrimmi vie vielä enemmän aikaa, sillä koiralla saa olla korkeintaan tuuman verran karvaa kaikkialla vartalossa.