Kettuterrieri, sileäkarvainen

Kettuterrieri, sileäkarvainen

Sileäkarvainen kettuterrieri on lyhytselkäinen terrieri, jolla on pitkän muotoinen pää. Koiran turkki on lyhyt ja sileä, pääväritykseltään valkoinen, ja siinä voi olla parkinruskeita, mustia tai molempia merkkejä. Koiran linjaukset ovat pehmeät ja elegantit ja sen yleisilme on voimakas, tiivis ja aina valmis toimeen! Täyskasvuisena sileäkarvainen kettuterrieri on korkeintaan noin 39 cm korkea, narttu hieman pienempi, ja se painaa noin 7,5-8 kg (urokset) ja 7-7,5 kg (nartut).

Kettuterrieri, sileäkarvainen
  • Kokoluokka: Pieni
  • Turkinhoito: Kerran viikossa
Kettuterrieri, sileäkarvainen
  • Karvanlähtö: Keskitasoa
  • Sopii allergikoille: Ei
  • Haukkuherkkyys: Ei erityisen haukkuherkkä
  • Kennelliiton roturyhmä: Terrierit
Kettuterrieri, sileäkarvainen
  • Alone
  • Sietää muita lemmikkejä: Kohtuullisen hyvin
  • Soveltuvuus vahtikoiraksi: Hyvä

Yleistä

Sileäkarvainen kettuterrieri on lyhytselkäinen terrieri, jolla on pitkän muotoinen pää. Koiran turkki on lyhyt ja sileä, pääväritykseltään valkoinen, ja siinä voi olla parkinruskeita, mustia tai molempia merkkejä. Koiran linjaukset ovat pehmeät ja elegantit ja sen yleisilme on voimakas, tiivis ja aina valmis toimeen! Täyskasvuisena sileäkarvainen kettuterrieri on korkeintaan noin 39 cm korkea, narttu hieman pienempi, ja se painaa noin 7,5-8 kg (urokset) ja 7-7,5 kg (nartut).

Historia

Sileäkarvainen kettuterrieri syntyi 1800-luvulla useiden rotujen risteytyksenä, jossa oli muun muassa black and tan -terrieriä ja bullterrieriä. Rotu kehitettiin etsimään kettu ja ajamaan se ulos kolostaan niin, että ajokoirat ja ratsastajat pystyivät jatkamaan sen metsästystä. Koiraa käytettiin myös tapaamaan tuholaiseläimiä. Alun perin rotu luokiteltiin yhdeksi kettuterrieri-roduksi, johon kuului kaksi muunnosta, sileä- ja karkeakarvainen. Näitä kahta tyyppiä risteytettiin usein keskenään rodun alkuvuosina, mutta nykyään niitä pidetään erillisinä rotuina, joilla on omat rotumääritelmänsä.

Luonne

Sileäkarvainen kettuterrieri on luonteeltaan yleensä rohkea, eikä pelkää mitään. Toisaalta sitäkään ei tarvitse pelätä, sillä se suhtautuu ystävällisesti ihmisiin, erityisesti omistajiinsa. Kuten työkoirana toimineelta terrieriltä voi odottaa, koira rakastaa kaivamista. Kotipuutarhureiden kannattaa siis varmistaa, että puutarhan varjelluimmat istutukset ovat turvassa. Koiralle kannattaa osoittaa oma paikka, johon se voi piilottaa lelujaan tai puruluitaan ja kaivaa niin paljon kuin haluaa.

Terveys

Sileäkarvainen kettuterrieri on yleensä erittäin terve rotu. Monien pienten rotujen tavoin se kärsii toisinaan kuitenkin polvilumpion sijoiltaanmenosta (patellaluksaatio) ja eräistä perinnöllisistä silmäsairauksista. Jalostuskoirien silmät tuleekin testata.

Liikunta

Sileäkarvainen kettuterrieri on aktiivinen koirarotu, joka tarvitsee vähintään tunnin liikuntaa päivässä, ja se liikkuu mielellään enemmänkin. Siitä on hauskaa, jos sillä on tekemistä: se vaanii jyrsijöitä pihalla, kaivaa kuoppia tai harrastaa koiraurheilulajeja omistajansa kanssa. Se lähtee lenkillä helposti oravan, kissan tai jonkin muun pienen ja pörröisen eläimen perään, joten sitä ei saa päästää hihnasta kuin erityisen syrjäisillä alueilla. Koira nauttii myös terrierille tyypillisistä leikeistä.

Ravitsemus

Pienten koirien aineenvaihdunta on nopea, joten ne kuluttavat energiaa nopeasti. Pienen vatsalaukkunsa vuoksi niiden täytyy kuitenkin syödä pieniä määriä usein. Pienikokoisten koirien ravinnot on suunniteltu niin, että niissä on oikea määrä tärkeimpiä ravintoaineita ja pienemmät nappulat, jotka sopivat niiden suuhun. Ne myös lisäävät pureskelemista ja parantavat ruoansulatusta.

Turkinhoito

Koiran lyhyt turkki on suora ja sileä ja sen tarkoitus oli suojata työkoiraa ympäröiviltä sääolosuhteilta. Päivittäinen harjaus ja kerran vuodessa tehtävä trimmaus pitävät koiran siistinä. Karvanlähtöaikaan turkkia kannattaa kuitenkin harjata jopa päivittäin.