Mäyräkoira (karkeakarvainen)
Mäyräkoira on pitkäselkäinen, lyhytjalkainen ja matala koira. Pienestä koostaan huolimatta karkeakarvainen mäyräkoira on lihaksikas ja voimakasrakenteinen ja sillä on leveä rinta ja hyvin kehittyneet etujalat. Koiralla on lyhytkarvainen, karkeakarvainen turkki, tuuheat kulmakarvat ja parta. Turkista on useita eri värimuunnoksia (lisätietoja saat rotumääritelmästä). Normaalikokoisen, täysikasvuisen mäyräkoiran rinnanympärys on yli 35 cm ja paino korkeintaan noin 9 kg.
- Jonkin verran kokemusta omaavalle omistajalle soveltuva koira
- Jonkin verran koulutusta vaaditaan
- Nauttii rauhallisesta lenkkeilystä
- Kohtalaisesti liikuntaa
- Pieni koira
- Vähiten kuolaa
- Turkki tarvitsee hoitoa kerran viikossa
- Allergisoiva rotu
- Erittäin äänekäs koira
- Vahtikoira. Haukkuu ja varoittaa
- Muihin lemmikkeihin sopeutuminen voi edellyttää kouluttamista
- Lapsiin sopeutuminen voi edellyttää kouluttamista
Alkuperä
Mäyräkoirien historia voidaan jäljittää 1400-luvun Saksaan. Mäyräkoiran tyyppisiä koiria on kuitenkin esiintynyt jo historiallisen Egyptin ja Meksikon taiteessa, ja samankaltaisen koiran jäännökset löytyivät Italiasta haaksirikkoutuneesta laivasta, joka oli peräisin ensimmäiseltä vuosisadalta ajanlaskumme alun jälkeen. Saksassa rotumääritelmä laadittiin vuonna 1879 ja rotuyhdistys perustettiin vuonna 1888. Suomessakin mäyräkoira merkittiin rotukirjaan jo 1890-luvulla. Mäyräkoirat tulivat Britanniaan prinssi Albertin mukana, ja ne nousivat suosioon sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa 1800-luvulla. Mäyräkoiria käytettiin alun perin ennen kaikkea mäyränmetsästykseen, mutta sittemmin myös muun riistan metsästyksessä.
Luonne
Karkeakarvainen mäyräkoira on luonteeltaan hyvin itsenäinen ja tarvitsee ystävällistä, jatkuvaa ja kärsivällistä koulutusta. Varhainen sosiaalistaminen on tarpeen, jotta mäyräkoira tottuu lapsiin, vieraisiin ja muihin eläimiin. Rotu kiintyy voimakkaasti perheenjäseniin ja usein yhteen henkilöön erityisesti, mutta vieraisiin ne saattavat suhtautua varauksella.
Terveys
Karkeakarvaisen mäyräkoiran yleisimmät terveysongelmat liittyvät rodun rakenteeseen, jonka vuoksi ne ovat alttiita selkärangan ongelmille. Myös sydänsairauksia esiintyy rodulla melko yleisesti. Perinnöllisiä silmäsairauksia esiintyy, kuten monilla roduilla, ja jalostuskoirien silmien tutkiminen on rutiinitoimenpide.
Liikunta
Rotu tarvitsee vähintään puoli tuntia liikuntaa päivittäin. Ennen kuin koiran päästää vapaaksi hihnasta, täytyy varmistaa, että sen luoksetulo on riittävän luotettava, sillä koira saattaa riistaviettinsä innoittamana lähteä hajun tai saaliin perään. Kannattaa pitää mielessä, että mäyräkoirat on jalostettu nimenomaan toimimaan maan alla, ja se pystyy kaivautumaan monenlaisten aitojen alitse. Pihan turvallisuuden kanssa on siis oltava tarkkana.
Ravitsemus
Pienten koirien aineenvaihdunta on nopea, joten ne kuluttavat energiaa nopeasti. Pienen vatsalaukkunsa vuoksi niiden täytyy kuitenkin syödä pieniä määriä usein. Pienikokoisten koirien ravinnot on suunniteltu niin, että niissä on oikea määrä tärkeimpiä ravintoaineita ja pienemmät nappulat, jotka sopivat niiden suuhun. Ne myös lisäävät pureskelemista ja parantavat ruoansulatusta.
Turkinhoito
Karkeakarvaisen mäyräkoiran turkki tulee nyppiä kaksi tai kolme kertaa vuodessa. Koiran pään alueen karvat tulee kammata vähintään kerran viikossa ja niitä täytyy toisinaan myös leikata. Turkin nyppiminen kannattaa jättää kokeneelle ammattilaiselle, ellei kasvattaja sitten opeta tekniikkaa pennunostajalle. Muista, että turkki pitää nyppiä sormin tai veitsellä, ei leikata. Leikkaaminen pilaa turkin rakenteen.
Parhaiten lapsille sopivat rodut
Joidenkin koirien ajatellaan tulevan luonnostaan hyvin toimeen lasten kanssa, mutta kaikki koirat ja lapset tulee kuitenkin opettaa tulemaan toimeen yhdessä ja kunnioittamaan toisiaan sekä toimimaan turvallisesti. Pientä lasta ja koiraa ei saa koskaan jättää kaksin, ja aikuisen tulee aina valvoa niiden yhteiseloa.
