Mäyräkoira (karkeakarvainen)

Mäyräkoira (karkeakarvainen)

Mäyräkoira on pitkäselkäinen, lyhytjalkainen ja matala koira. Pienestä koostaan huolimatta karkeakarvainen mäyräkoira on lihaksikas ja voimakasrakenteinen ja sillä on leveä rinta ja hyvin kehittyneet etujalat. Koiralla on lyhytkarvainen, karkeakarvainen turkki, tuuheat kulmakarvat ja parta. Turkista on useita eri värimuunnoksia (lisätietoja saat rotumääritelmästä). Normaalikokoisen, täysikasvuisen mäyräkoiran rinnanympärys on yli 35 cm ja paino korkeintaan noin 9 kg.

Mäyräkoira (karkeakarvainen)
  • Kokoluokka: Kääpiökoirat
  • Turkinhoito: Kerran viikossa
Mäyräkoira (karkeakarvainen)
  • Karvanlähtö: Vähäistä
  • Sopii allergikoille: Ei
  • Haukkuherkkyys: Äänekä
  • Kennelliiton roturyh: Mämäyräkoirat
Mäyräkoira (karkeakarvainen)
  • Alone
  • Sietää muita lemmikkejä: Heikosti
  • Soveltuvuus vahtikoiraksi: Keskiverto

Yleistä

Mäyräkoira on pitkäselkäinen, lyhytjalkainen ja matala koira. Pienestä koostaan huolimatta karkeakarvainen mäyräkoira on lihaksikas ja voimakasrakenteinen ja sillä on leveä rinta ja hyvin kehittyneet etujalat. Koiralla on lyhytkarvainen, karkeakarvainen turkki, tuuheat kulmakarvat ja parta. Turkista on useita eri värimuunnoksia (lisätietoja saat rotumääritelmästä). Normaalikokoisen, täysikasvuisen mäyräkoiran rinnanympärys on yli 35 cm ja paino korkeintaan noin 9 kg.

Historia

Mäyräkoirien historia voidaan jäljittää 1400-luvun Saksaan. Mäyräkoiran tyyppisiä koiria on kuitenkin esiintynyt jo muinaisen Egyptin ja Meksikon taiteissa, ja samankaltaisen koiran jäännökset on löydetty myös Italiasta, haaksirikkoutuneesta laivasta, joka oli peräisin ensimmäiseltä vuosisadalta ajanlaskumme alun jälkeen. Saksassa rotumääritelmä laadittiin vuonna 1879 ja rotuyhdistys perustettiin vuonna 1888. Suomessakin mäyräkoira merkittiin rotukirjaan jo 1890-luvulla. Mäyräkoirat tulivat Britanniaan prinssi Albertin mukana, ja ne nousivat suosioon sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa 1800-luvulla. Mäyräkoiria käytettiin alun perin ennen kaikkea mäyränmetsästykseen, mutta sittemmin myös muun riistan metsästyksessä.

Luonne

Karkeakarvainen mäyräkoira on luonteeltaan hyvin itsenäinen ja tarvitsee ystävällistä, jatkuvaa ja kärsivällistä koulutusta. Varhainen sosiaalistaminen on tarpeen, jotta mäyräkoira tottuu lapsiin, vieraisiin ja muihin eläimiin. Rotu kiintyy voimakkaasti perheenjäseniin ja usein yhteen henkilöön erityisesti, mutta vieraisiin ne saattavat suhtautua varauksella.

Terveys

Karkeakarvaisen mäyräkoiran yleisimmät terveysongelmat liittyvät rodun rakenteeseen, jonka vuoksi ne ovat alttiita selkärangan ongelmille. Myös sydänsairauksia esiintyy rodulla melko yleisesti. Perinnöllisiä silmäsairauksia esiintyy, kuten monilla roduilla, ja jalostuskoirien silmien tutkiminen on rutiinitoimenpide.

Liikunta

Ennen kuin koiran päästää vapaaksi hihnasta, täytyy varmistaa, että sen luoksetulo on riittävän luotettava, sillä koira saattaa riistaviettinsä innoittaman lähteä hajun tai saaliin perään. Kannattaa pitää mielessä, että mäyräkoirat on jalostettu nimenomaan toimimaan maan alla, ja se pystyy kaivautumaan monenlaisten aitojen alitse. Pihan turvallisuuden kanssa on siis oltava tarkkana.

Ravitsemus

Pienten koirien aineenvaihdunta on nopea, joten ne kuluttavat energiaa nopeasti. Pienen vatsalaukkunsa vuoksi niiden täytyy kuitenkin syödä pieniä määriä usein. Pienikokoisten koirien ravinnot on suunniteltu niin, että niissä on oikea määrä tärkeimpiä ravintoaineita ja pienemmät nappulat, jotka sopivat niiden suuhun. Ne myös lisäävät pureskelemista ja parantavat ruoansulatusta.

Turkinhoito

Karkeakarvaisen mäyräkoiran turkki tulee nyppiä kaksi tai kolme kertaa vuodessa. Koiran pään alueen karvat tulee kammata vähintään kerran viikossa ja niitä täytyy toisinaan myös leikata. Turkin nyppimineen kannattaa jättää kokeneelle ammattilaiselle, ellei kasvattaja sitten opeta tekniikka pennunostajalle. Muista, että turkki pitää nyppiä sormin tai veitsellä, ei leikata. Leikkaaminen pilaa turkin rakenteen.