Mäyräkoira (sileäkarvainen kääpiömäyräkoira)
Sileäkarvainen kääpiömäyräkoira on pitkäselkäinen, lyhytjalkainen ja matala koirarotu. Pienestä koostaan huolimatta sileäkarvaiset kääpiö- ja kaniinimäyräkoirat ovat lihaksikkaita ja voimakasrakenteisia ja niillä on leveä rinta ja hyvin kehittyneet etujalat. Niillä on lyhyt, tiivis ja sileäkarvainen turkki, josta on useita eri värimuunnoksia (lisätietoja saat rotumääritelmästä). Täysikasvuisena sileäkarvaisen kääpiömäyräkoiran rinnanympärys on 30-35 cm ja kaniinimäyräkoiran alle 30 cm.
- Jonkin verran kokemusta omaavalle omistajalle soveltuva koira
- Jonkin verran koulutusta vaaditaan
- Nauttii rauhallisesta lenkkeilystä
- Vähemmän liikuntaa
- Pieni kääpiökoira
- Vähiten kuolaa
- Turkki tarvitsee hoitoa kerran viikossa
- Allergisoiva rotu
- Erittäin äänekäs koira
- Vahtikoira. Haukkuu ja varoittaa
- Muihin lemmikkeihin sopeutuminen voi edellyttää kouluttamista
- Lapsiin sopeutuminen voi edellyttää kouluttamista
Alkuperä
Mäyräkoirien historia voidaan jäljittää 1400-luvun Saksaan. Mäyräkoiran tyyppisiä koiria on kuitenkin esiintynyt jo historiallisen Egyptin ja Meksikon taiteessa, ja samankaltaisen koiran jäännökset löytyivät Italiasta haaksirikkoutuneesta laivasta, joka oli peräisin ensimmäiseltä vuosisadalta ajanlaskumme alun jälkeen. Saksassa rotumääritelmä laadittiin vuonna 1879 ja rotuyhdistys perustettiin vuonna 1888. Suomessakin mäyräkoira merkittiin rotukirjaan jo 1890-luvulla. Mäyräkoirat tulivat Britanniaan prinssi Albertin mukana, ja ne nousivat suosioon sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa 1800-luvulla. Kääpiömäyräkoiria alettiin käyttää frettien sijasta ajamaan jäniksiä ulos koloistaan.
Luonne
Rotu on luonteeltaan hyvin itsenäinen ja tarvitsee ystävällistä, jatkuvaa ja kärsivällistä koulutusta. Varhainen sosiaalistaminen on tarpeen, jotta sileäkarvainen kääpiömäyräkoira tottuu lapsiin, vieraisiin ja muihin eläimiin. Rotu kiintyy voimakkaasti perheenjäseniin ja usein yhteen henkilöön erityisesti, mutta vieraisiin ne saattavat suhtautua varauksella.
Terveys
Sileäkarvaisen kääpiö- ja kaniinimäyräkoiran yleisimmät terveysongelmat liittyvät rodun rakenteeseen, jonka vuoksi ne ovat alttiita selkärangan ongelmille. Myös sydänsairauksia esiintyy rodulla melko yleisesti. Perinnöllisiä silmäsairauksia esiintyy, kuten monilla roduilla, ja jalostuskoirien silmien tutkiminen on rutiinitoimenpide.
Liikunta
Rotu tarvitsee vähintään puoli tuntia liikuntaa päivittäin. Ennen kuin koiran päästää vapaaksi hihnasta, täytyy varmistaa, että sen luoksetulo on riittävän luotettava, sillä koira saattaa riistaviettinsä innoittamana lähteä hajun tai saaliin perään. Kannattaa pitää mielessä, että mäyräkoirat on jalostettu nimenomaan toimimaan maan alla, ja se pystyy kaivautumaan monenlaisten aitojen alitse. Pihan turvallisuuden kanssa on siis oltava tarkkana.
Ravitsemus
Kääpiökoirien aineenvaihdunta on nopea, joten ne kuluttavat energiaa nopeasti. Pienen vatsalaukkunsa vuoksi niiden täytyy kuitenkin syödä pieniä määriä usein. Pienikokoisten koirien ravinnot on suunniteltu niin, että niissä on oikea määrä tärkeimpiä ravintoaineita ja pienemmät nappulat, jotka sopivat niiden suuhun. Ne myös lisäävät pureskelemista ja parantavat ruoansulatusta.
Turkinhoito
Sileäkarvaisen kääpiö- tai kaniinimäyräkoiran turkki on helppohoitoinen. Riittää, kun turkista poistetaan irtokarvat kumista harjaushanskaa käyttäen kerran viikossa.
Parhaiten lapsille sopivat rodut
Joidenkin koirien ajatellaan tulevan luonnostaan hyvin toimeen lasten kanssa, mutta kaikki koirat ja lapset tulee kuitenkin opettaa tulemaan toimeen yhdessä ja kunnioittamaan toisiaan sekä toimimaan turvallisesti. Pientä lasta ja koiraa ei saa koskaan jättää kaksin, ja aikuisen tulee aina valvoa niiden yhteiseloa.
