Parsonrusselinterrieri

Parsonrusselinterrieri

Parsonrussellinterrieri on suhteellisen pieni, aktiivinen ja vilkas terrierirotu. Niiden jalat ovat suhteellisen pitkät, sillä niiden piti pysyä hevosten vauhdissa, mutta rakenteensa ansiosta ne mahtuivat myös ahtaisiin koloihin. Turkki on kokonaan tai pääväriltään valkoinen, ja siinä voi olla parkinruskeita, sitruunankeltaisia tai mustia merkkejä (yleensä päässä tai hännässä). Täysikasvuisen uroksen ihannesäkäkorkeus on 36 cm ja nartun 33 cm. Koiran paino on noin 5-8 kg.

Ulkonäkö
  • Kokoluokka: Pieni
  • Turkinhoito: Kerran viikossa
Fisiikka
  • Karvanlähtö: Vähäistä
  • Sopii allergikoille: Ei
  • Haukkuherkkyys: Ei erityisen haukkuherkkä
  • Kennelliiton roturyhmä: Terrierit
Käyttäytyminen
  • Alone
  • Sietää muita lemmikkejä: Heikosti
  • Soveltuvuus vahtikoiraksi: Keskiverto

Yleistä

Parsonrussellinterrieri on suhteellisen pieni, aktiivinen ja vilkas terrierirotu. Niiden jalat ovat suhteellisen pitkät, sillä niiden piti pysyä hevosten vauhdissa, mutta rakenteensa ansiosta ne mahtuivat myös ahtaisiin koloihin. Turkki on kokonaan tai pääväriltään valkoinen, ja siinä voi olla parkinruskeita, sitruunankeltaisia tai mustia merkkejä (yleensä päässä tai hännässä). Täysikasvuisen uroksen ihannesäkäkorkeus on 36 cm ja nartun 33 cm. Koiran paino on noin 5-8 kg.

Historia

Parsonrusselinterrierin loi ja vakiinnutti pastori John Russell 1700-luvulla Devonissa, Englannissa. John Russell syntyi ketunmetsästystä harrastaneeseen perheeseen vuonna 1795. Hän halusi koiran, joka pysyisi hevosten vauhdissa ja juoksisi ajokoirien kanssa, mutta olisi riittävän pieni ajamaan ketut ulos koloistaan. Opiskellessaan Oxfordissa hän näki tarkoitukseen täytetyn koiran seuraavan maitomiestä. Kyseistä koiraa onkin kutsuttu ”ensimmäiseksi jackrusselliksi”. Virassa toimiessaan John Russell omistautui sekä kirkolliselle työlle että ketunmetsästykseen soveltuvien terrierien kasvatukselle.

Luonne

Parsonrusselinterrieri on yleensä ystävällinen, omistautunut ja sydämellinen koira, jolla on suuri luonne. Ne sopivat aktiivisen perheen lemmikiksi. Totuttaminen kissoihin ja muihin koiriin täytyy aloittaa jo varhain. Puutarhaharrastajat huomaavat alta aikayksikön, että kaivaminen on yksi koiran suosikkipuuhista.

Terveys

Parson tunnetaan yleensä perusterveenä rotuna. Monien rotujen tavoin rodulla esiintyy kuitenkin toisinaan perinnöllisiä silmäsairauksia, joten niiden silmät tulee tutkia ennen jalostuskäyttöä.

Liikunta

Koira on aktiivinen terrieri, joka tarvitsee runsaasti liikuntaa. Ne nauttivat erityisesti pitkistä kävelylenkeistä, joiden aikana ne voivat päästä vapaaksi ja saavat lähteä jahtaamaan vainua. Kannattaa varmistaa, että koira tulee kutsusta luokse ennen kuin sen päästää vapaaksi, sillä parsonrusselinterrierillä on usein valikoiva kuulo.

Ravitsemus

Pienten koirien aineenvaihdunta on nopea, joten ne kuluttavat energiaa nopeasti. Pienen vatsalaukkunsa vuoksi niiden täytyy kuitenkin syödä pieniä määriä usein. Pienikokoisten koirien ravinnot on suunniteltu niin, että niissä on oikea määrä tärkeimpiä ravintoaineita ja pienemmät nappulat, jotka sopivat niiden suuhun. Ne myös lisäävät pureskelemista ja parantavat ruoansulatusta.

Turkinhoito

Parsoneiden turkki jaetaan kolmeen tyyppiin: karkeaan, puolikarkeaan ja sileään. Kaikissa on tiivis aluskarva. Kuolleet karvat täytyy poistaa turkista käsin nyppimällä vähintään kahdesti vuodessa. Kasvattaja ohjeistaa tässä. Turkki täytyy myös käydä läpi harjaamalla viikoittain.