Rhodesiankoira

Rhodesiankoira

Rhodesiankoira on kookas, yksivärinen, aktiivinen rotu, jonka lyhyessä turkissa kulkee selvästi erottuva harjanne selässä. Rotu on voimakas ja ketterä, ja täysikasvuisen uroksen säkäkorkeus on noin 63–69 cm ja se painaa noin 30-39 kg. Täysikasvuisen nartun säkäkorkeus on 61-66 cm ja paino noin 30-39 kg. Koiran värinä voi olla mikä tahansa vehnän sävy vaaleasta vehnästä vehnänpunaiseen.

Ulkonäkö
  • Kokoluokka: Suuri
  • Kennelliiton roturyhmä: Pystykorvat ja alkukantaiset koirat
Fisiikka
  • Karvanlähtö: Vähäistä
  • Sopii allergikoille: Ei
  • Haukkuherkkyy: Syleensä hiljainen
  • Kennelliiton roturyhmä: Pystykorvat ja alkukantaiset koirat
Käyttäytyminen
  • Alone
  • Sietää muita lemmikkejä: Heikosti
  • Soveltuvuus vahtikoiraksi: Hyvä

Yleistä

Rhodesiankoira on kookas, yksivärinen, aktiivinen rotu, jonka lyhyessä turkissa kulkee selvästi erottuva harjanne selässä. Rotu on voimakas ja ketterä, ja täysikasvuisen uroksen säkäkorkeus on noin 63–69 cm ja se painaa noin 30-39 kg. Täysikasvuisen nartun säkäkorkeus on 61-66 cm ja paino noin 30-39 kg. Koiran värinä voi olla mikä tahansa vehnän sävy vaaleasta vehnästä vehnänpunaiseen.

Historia

On todisteita siitä, että Etelä-Afrikan khoi-kansa on käyttänyt ainakin 1400-luvulta alkaen metsästykseen ja seurakoirana koiria, joilla oli selässä harjannemainen kuvio. Niitä kasvatettiin metsästämään suurriistaa, jäljittämään saalista ja ajamaan se ansaan hyökkäämättä kuitenkaan saaliin kimppuun. Kun koira sai ajettua saaliin sopivaan paikkaan, se kutsui metsästäjän paikalle haukullaan. 1800-luvulla eurooppalaiset uudisasukkaat risteyttivät näitä koira omien mastiffiensa ja ajokoiriensa kanssa, ja lopputuloksena oli nykyisen kaltainen rhodesiankoira. Nykyään vain pientä osaa koirista käytetään niiden alkuperäiseen tarkoitukseen, metsästykseen. Useimmiten ne ovat vahti- ja seurakoiria.

Luonne

Vahva ja voimakas rhodesiankoira on luonteeltaan toisinaan määrätietoinen ja itsepäinen. Kotioloissa se on rauhallinen ja itsevarma, mutta vieraisiin se suhtautuu varauksella. Rotu ei ole paras vaihtoehto ensimmäiseksi koiraksi, sillä se kaipaa kokenutta käsittelijää ja kouluttajaa sekä varhaista, perusteellista sosiaalistamista.

Terveys

Rhodesiankoiralla esiintyy selkärankaan liittyvää perinnöllistä häiriötä (dermoid sinus), minkä varalta jokainen pentu täytyy tarkastaa syntyessään. Monien muiden rotujen tavoin niillä esiintyy toisinaan lonkkanivelen kehityshäiriöitä (lonkkadysplasia, saattaa heikentää koiran liikkuvuutta). Siksi koirien lonkat tulee tutkia ennen jalostuskäyttöä.

Liikunta

Parin tunnin liikunta-annos päivässä on täysikasvuiselle, terveelle rhodesiankoiralle sopiva määrä. Rhodesiankoiralla on voimakas riistavietti, joten ennen kuin sen päästää vapaaksi on varmistettava, että paikka on turvallinen. Koiran täytyy myös tulla varmasti luokse kutsusta.

Ravitsemus

Suurilla koirilla on suuri ruokahalu ja ne myös hyötyvät erilaisesta ravintotasapainosta, mukaan lukien kivennäisaineet ja vitamiinit, kuin pienet koirarodut. Rhodesiankoirilla esiintyy suhteellisen paljon turvotusta ja vatsavaivoja. Näitä voi ehkäistä tarjoamalla koiralle pienempiä aterioita useammin.

Turkinhoito

Turkinhoidon suhteen rhodesiankoira on helppo tapaus. Lyhyestä turkista poistetaan irtokarvat kumisukaa käyttäen kerran tai kaksi kertaa viikossa.