Kultainennoutaja on lempeä, luonteeltaan tasainen koira, joka sopeutuu yleensä hyvin perhe-elämään. Ne haluavat osallistua aivan kaikkeen, niin ulkona kuin sisällä. Rotu on ennen kaikkea noutaja ja se yrittää vetää, kiskoa tai kantaa kaikkea, minkä saa suuhunsa. Koirat rakastavat vettä ja niiden turvallisuudesta täytyy pitää huolta aina vesistöjen lähistöllä. Kultainennoutaja on kuitenkin myös hermoilija, jonka kouluttamiseen täytyy panostaa ja varmistaa, että koulutus hoidetaan aina lempeällä otteella.
Sir Dudley Marjoribanks (lordi Tweedmouth) ihastui noutajan kullankeltaiseen väriin ja hankki Nous-nimisen koiran Brightonista, Englannista vuonna 1865. Koira risteytettiin maksanruskean noutavan koiran, tweedin vesispanielinartun kanssa. Kultainennoutaja syntyi tätä seuranneen 20 vuoden kehitysyön tuloksena. Siinä käytettiin labradorinnoutajia, punaisia settereitä ja mahdollisesti yhtä tai kahta verikoiraa parantamaan rodun vainukoiran ominaisuuksia ja lisäämään sen massaa. Rotu rekisteröitiin vuonna 1908 ja se esitettiin vuoteen 1913 asti nimellä kultainen sileäkarvainen noutaja, kunnes nimeksi vaihdettiin kultainen tai keltainen noutaja. Vuonna 1920 rotu sai vihdoin nykyisen nimensä. Suomessa ”kultsuja” on ollut 1960-luvulta saakka ja viimeiset parikymmentä vuotta se on kuulunut Suomen suosituimpien rotujen joukkoon.
