Kissanpennun tai kissan kouluttaminen

Tavallisesti kouluttaminen yhdistetään koiriin, mutta kissallekin voi opettaa muutamia temppuja! Kissasi voi oppia tunnistamaan nimensä ja tulemaan luoksesi kutsuttaessa. Jotta lemmikkisi oppisi nämä taidot, kissanpennun koulutus on hyvä aloittaa mahdollisimman nuorena ja mahdollisimman pian.
Aloita kissan kouluttaminen jo pentuna
Aloita kissan kouluttaminen jo pentuna
Aloita kissan kouluttaminen jo pentuna

Sosiaalisten taitojen opettaminen kissanpennulle

Kissanpennun koulutus alkaa sosiaalisista taidoista – mitä enemmän pentua sosiaalistetaan pienenä, sitä vähemmän järkytyksiä ja yllätyksiä se kohtaa vanhempana. Heti opittuaan kävelemään ilman emonsa apua kissanpennut lähestyvät uusia tilanteita kissoille tyypillisen itsevarmoina ja uteliaina! Kissanpennut ovat pelottomimmillaan 3–7-viikkoisina, jolloin ne ovat avoimempia uusille kokemuksille ja ympäristössään tapahtuville muutoksille. Tämän vaiheen jälkeen pennuista tulee varovaisempia, joten on tärkeää, että kasvattaja tai eläinkodin henkilökunta tutustuttaa pentusi mahdollisimman moneen uuteen asiaan, ennen kuin pentu on luovutusikäinen (yleensä 8–13-viikkoisena rodusta ja kasvattajasta riippuen).

Kissanpentusi henkinen kehitys ei tietenkään lopu 12 viikon iässä, joten voit jatkaa pentusi kouluttamista heti, kun olet tuonut sen kotiin. Kokeile seuraavia vinkkejä, jotka voivat auttaa kissanpentusi kehityksessä:

  • Kutsu kotiisi paljon ystäviä, jotta pentusi tottuu kaikenlaisiin ihmisiin: eri-ikäisiä, eri sukupuolia, eripituisia, eri hiustenvärejä ja paljon muuta!
  • Jos itselläsi ei ole lapsia, kutsu lapsia kylään. Varmista, että lapset tietävät, miten kissanpentua käsitellään etenkin, jos he tapaavat kissanpennun ensimmäistä kertaa.
  • Ehkä tunnet jonkun, jolla on kissoista pitävä koira. Jos tunnet, pyydä häntä tuomaan lemmikkinsä tapaamaan kissanpentuasi. Koiran täytyy olla hyvin koulutettu ja uskoa ”paikka”-komentoa myös silloin, kun se on innoissaan uuden ystävän kohtaamisesta!
  • Kun koulutat kissaasi, vie se lyhyille autoajeluille, jotta se tottuu pienestä pitäen autossa matkustamiseen. Kun palaatte kotiin, anna kissallesi herkkupala, jotta se yhdistää matkustamisen mukavaan palkintoon.
Kissanpentu ja koira istumassa vierekkäin

Mistä kissanpennun kouluttaminen aloitetaan

Kun kissanpentusi on oppinut sosiaaliset perustaidot, voit alkaa opettaa pennullesi muita taitoja. Ennen aloittamista pentu kannattaa käyttää eläinlääkärillä perusteellisessa terveystarkastuksessa. Näin varmistetaan, ettei pennulla ole piileviä sairauksia, kuten nivel- tai kuulo-ongelmia, jotka voivat aiheuttaa ongelmia koulutuksen aikana.

Kissasi on toivottavasti täysin terve, jolloin voit alkaa opettaa sille muutamia hyödyllisiä temppuja. Seuraavien vinkkien avulla sinä ja kissanpentusi tai kissasi saatte koulutushetkistä mahdollisimman paljon irti:

  • Korosta käyttämääsi komentoa (kuten ”istu”) puhumalla selkeästi ja itsevarmasti. Vahvista komentoa kehuilla – esimerkiksi: ”Istu. Hyvä. Istu.”
  • Palkitse kissanpentusi ruoalla. Etkö itsekin tekisi kovemmin töitä, jos tietäisit, että siitä hyvästä saa maukkaan herkkupalan?
  • ”Naksuttimen” tai pehmeä-äänisen kellon käyttäminen herkun antamisen yhteydessä auttaa kissaasi yhdistämään äänen palkintoon, jolloin sen pitäisi tulevaisuudessa oppia tekemään käsketty temppu pelkästään äänen kuullessaan.
  • Kouluta kissaasi ennen ruoka-aikaa, sillä ruoka ei ole kovin innostava palkkio täydellä vatsalla. Älä kuitenkaan ”näännytä” kissaasi, jotta se olisi innokkaampi oppimaan; nälkäinen kissa menettää nopeasti kärsivällisyytensä!
  • Vaimenna TV:stä tai radiosta tulevat taustaäänet, jotta kissasi on helpompi keskittyä.
  • Pidä hetket lyhyinä, lopeta ne ennen kuin kissasi tylsistyy tai väsyy. Pidä korkeintaan 15 minuutin koulutushetkiä, jotta oppilaasi pysyy virkeänä.
  • Ole johdonmukainen: sama kouluttaja (joko sinä itse tai käyttämäsi ammattilainen), samat käskyt, merkit ja palkinnot.
  • Odota, että kissasi on oppinut yhden taidon, ennen kuin kokeilet toisen taidon opettamista, ettei kissasi häkelly.
  • Yritä pitää 10 minuutin koulutushetki joka päivä – satunnaiset koulutukset eivät välttämättä tuota haluamaasi tulosta, ja kissasi vain hämmentyy.
  • Ole kärsivällinen! Koulutus vie väkisinkin aikaa, joten kannusta lemmikkiäsi palkitsemalla hyvä käytös aina positiivisilla kehuilla ja palkinnoilla. Jos kissasi tekee jotain väärin, sano tiukasti ”ei” ja käännä tämän jälkeen kissan huomio muualle. Esimerkiksi: jos kissasi tiputtelee esineitä pöydältä, sano ”ei” ja houkuttele kissa leikkimään lelun avulla.

Nyt tiedät kissanpennun tai kissan kouluttamisen perusasiat ja voit siirtyä tiettyjen komentojen opettamiseen. Hauskanpito alkakoon!

Aloita kissan kouluttaminen jo pentuna
Aloita kissan kouluttaminen jo pentuna

Kissan nimeäminen on jännittävä kokemus koko perheelle. Kun kaikille sopiva nimi on valittu, sitä kannattaa toistella mahdollisimman paljon! Tämä on kissasi kannalta hyvä asia, sillä mitä enemmän toistat kissan nimeä, sitä nopeammin se oppii, että nimi kuuluu sille.

Toista kissanpentusi tai kissasi nimeä usein mukavien kokemusten yhteydessä, kuten silloin, kun kissa syö tai kun silität kissaa tai leikit sen kanssa.

Älä koskaan huuda kissasi nimeä silloin, kun kissa on ollut tuhma. Muuten kissa oppii yhdistämään nimensä negatiivisiin asioihin, jolloin se ei tulekaan luoksesi juoksujalkaa, kun seuraavan kerran kutsut sitä. Tämä on erityisen tärkeää ulkokissojen kohdalla.

Kissan luontaiset vaistot käskevät sitä tekemään tarpeensa ulos, mutta kissa sopeutuu helposti myös hiekkalaatikon käyttöön etenkin, jos se on jo pienenä opetettu tekemään niin. Myös vanhat kissat voivat kokea hiekkalaatikon hyödylliseksi, vaikka eivät sellaista olisi aiemmin käyttäneetkään, sillä vanhan kissan nivelet alkavat jäykistyä, eikä kissalla ole yhtä paljon energiaa lähteä ulos. Kissan opettaminen hiekkalaatikolle sisältää useita vaiheita.

Aloita kissan kouluttaminen jo pentuna

Jotkut kissanpennut ovat sisäsiistejä jo luovutusikäisinä, mutta jos näin ei ole, voit näyttää pennullesi mallia. Nosta pentusi hellästi hiekkalaatikkoon aina ruokailun ja heräämisen jälkeen ja silloin, jos huomaat pennun nuuskivan tai raapivan lattiaa tai kyyristelevän lattialla – nämä merkit voivat kertoa siitä, että pennullasi on hätä! Kissan kouluttaminen sisäsiistiksi voi viedä aikaa, joten ole kärsivällinen ja sinnikäs.

Käytä kissanpennun kouluttamiseen matalareunaista muovilaatikkoa, johon pennun on helppo kiivetä. Kissan kasvaessa kannattaa vaihtaa suurempaan, syvempään laatikkoon, jotta kissallasi on tarpeeksi tilaa kääntymiseen ja jotta kissan kuopima hiekka ei lennä ulos laatikosta! Voit käyttää myös peitettyä hiekkalaatikkoa, jos haluat minimoida hajujen ja hiekkaroiskeiden määrän ja antaa aikuiselle kissallesi enemmän yksityisyyttä. Jotkut kissat kuitenkin hermostuvat suljetussa tilassa, eivätkä halua käyttää tällaista hiekkalaatikkoa.

Kissat pitävät erilaisista kissanhiekoista. Toiset pitävät paakkuuntuvasta, ”lapioitavasta” hiekasta, kun taas toiset – erityisesti sisäkissat pehmeine anturoineen ja nivelrikkoiset vanhukset – pitävät pehmeämmästä, hienommasta hiekasta. Jos joudut vaihtamaan käyttämääsi kissanhiekkaa, tee vaihto asteittain, jotta kissasi ei ylläty ja ala karsastaa hiekkalaatikkoa. Vältä myös hajustettuja hiekkoja ja laatikkosuojia, sillä ne voivat käydä kissasi herkkään nenään ja saada ne välttelemään hiekkalaatikon käyttöä. Noudata kissanhiekkapakkauksen ohjeita hiekan suositellun syvyyden suhteen. Näin varmistat, että kissallasi on tarpeeksi kuovittavaa. Hiekkalaatikon alle levitetty sanomalehti auttaa karanneen hiekan hallitsemisessa.

Jokaiselle kissalle pitäisi olla oma hiekkalaatikkonsa. Lisäksi talossa pitäisi olla yksi ylimääräinen hiekkalaatikko. Sijoita hiekkalaatikko rauhalliseen paikkaan, jossa kissasi voi tehdä tarpeensa rauhassa. Laatikon tulee olla erillään kissasi ruokailu- ja juomapaikasta. Varmista, että hiekkalaatikolle on aina helppo pääsy. Etenkin, jos kissasi on sisällä koko päivän. Kissat ovat erittäin siistejä eläimiä, joten ne pidättelevät niin kauan kuin mahdollista, jos niille ei ole paikkaa, jossa tehdä tarpeensa. Tämä on kissalle hyvin epämukavaa ja voi aiheuttaa terveysongelmia.

Kissat ovat luonnostaan hyvin siistejä, joten ne eivät todennäköisesti käytä hiekkalaatikkoa, jossa on jo paljon tavaraa. Joillekin kissoille riittää, että laatikkoa on käytetty kerran. Jotkut paakkuuntuvat hiekat tekevät kiinteiden ja kosteiden jätösten pois lapioimisesta helpompaa. Tämä tulisikin tehdä päivittäin. Tyhjennä hiekkalaatikko vähintään kerran viikossa tai useammin, jos et käytä paakkuuntuvaa hiekkaa. Pese laatikko kuumalla vedellä ja pesuaineella. Vältä desinfiointiaineiden käyttöä, sillä ne voivat olla kissoille myrkyllisiä.

Jos olet raskaana, älä koskaan käsittele likaista kissanhiekkaa, sillä se voi aiheuttaa toksoplasmoosin – infektion, joka voi siirtyä sinusta syntymättömään lapseesi.

Jos kissanpentusi tai kissasi on koulutettu sisäsiistiksi, mutta huomaat sen silti virtsaavan sisälle, voi tämä olla merkki kissan alempien virtsateiden sairaudesta (FLUTD). Tällainen terveysongelma voi olla kivulias ja mahdollisesti vaarallinen, joten ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos epäilet kissasi kärsivän virtsatieongelmista tai muista terveysongelmista.

Olennainen osa kissanpennun koulutusta on näyttää, milloin ja missä pentu saa raapia. Näin sohvasi säästyy kaltoinkohtelulta!

Raapimispuu on hyvä kohde kissasi mielitekojen tyydyttämiseen, mutta voi olla, että sinun täytyy näyttää kissallesi mallia. Aloita näyttämällä raapimispuu kissanpennullesi tai kissallesi. Roikota lelua puuta pitkin/puun ympäri, jotta kissasi rohkaistuu leikkimään. Kun kissan kynnet osuvat puuhun, sen pitäisi ymmärtää jutun juju nopeasti.

Voit myös nostaa kissasi etutassuja hellävaroen ja tehdä niillä puuta vasten alaspäin suuntautuvia raapimisliikkeitä. Näin kissasi näkee, kuinka raapimispuuta käytetään, ja pian sen pitäisikin jo kokeilla puuta itsekseen. Puuhun voi myös lisätä hieman kissanminttua, jotta se houkuttelisi kissaasi enemmän!

Kehu kissaasi vuolaasti, kun se käyttää raapimispuuta. Raapiessaan kissasi jättää puuhun oman hajunsa, jonka pitäisi houkutella se myöhemmin takaisin puun pariin.

Pienten lasten tavoin kissanpennut ovat uteliaita, innostuneita ja täynnä energiaa! Tämä tarkoittaa sitä, ettei pentu malta olla pitkiä aikoja paikoillaan tai se voi muuttua levottomaksi kesken halailun, vaikka se jumaloisi omistajaansa. Sama koskee eläinkodista hankittuja aikuisia kissoja, kun ne vielä totuttelevat uuteen ympäristöön ja uuteen perheeseen. Tällöin kissa haluaa tutkiskella paikkoja enemmän, ennen kuin malttaa nukahtaa syliisi.

Anna kissallesi aikaa varttua tai sopeutua, äläkä pakota kissaa pysymään paikoillaan tai nosta sitä syliisi, jos kissa ei sitä itse halua. Ajan, ymmärryksen ja kompromissien myötä kissasi on pian yhtä innokas halailija kuin sinäkin!