Persialainen kissa – kuninkaallinen pitkäkarvainen kissarotu

Oletettavasti Persiasta 1600-luvulla maailmalle viedyn persialaisen kissan väitetään olevan yksi vanhimmista olemassa olevista kissaroduista. Jo vuodelta 1684 eKr. peräisin olevien hieroglyfisten viittausten sanotaan kuvaavan persialaiskissoja, mutta on ymmärrettävä, että nämä kissat eivät olleet klassista litteäkasvoista äärikarvaista rotua, vaan hillityimpiä versiota, jolla oli korostuneempi nenä ja lyhyempi karva.

Vaikka persialaiskissoja on ollut olemassa jo pitkään, rodun eri harrastajaryhmät ovat muuttaneet rotua eri tavoin (turkki, nenän pituus, väri) vuosikymmenten aikana, ja nykyään on olemassa useita persialaiskissatyyppejä, kuten Persialainen pitkäkarvainen, Chinchilla, Doll Face, Exotic lyhytkarvainen, Himalayan, ja todennäköisesti muitakin!

Tämä kissarotu on ehdottomasti sisäkissa, sillä lyhyitä kävelylenkkejä talon lähellä lukuun ottamatta ulkomaailma ei ole paikka, jonne persialainen pitkäkarvainen kissa kuuluisi. Tämä kissa on liian rento, ei läheskään tarpeeksi urheilullinen ja saattaa joutua naapuruston muiden kissojen kiusaamaksi. Persialaiskissa viihtyy sisätiloissa, jossa on ehkä pieni suojaisa ulkotila auringonottoa ja maailman tarkkailua varten. Jossain, jossa on mukavat huonekalut, joissa lepäillä, ja paljon aurinkoisia paikkoja, sekä ihaileva ihminen, joka katselee sitä. Tämä on todella hemmoteltu rotukissa, joka on loistelias ja hiljaisen kuninkaallinen.

Persialaiset kaipaavat enemmän seuraa ja ihailua kuin leikkiä, kiipeilyä tai nopeatempoisia leikkejä, joista muut rodut nauttivat. Ne nauttivat kuitenkin lyhyistä, lempeistä leikeistä omistajansa kanssa. Leikit auttavat pitämään ne aktiivisina ja ehkäisemään painonnousua. Persialaisen kissan turkki vaatii erityistä huomiota, jotta se pysyy puhtaana, ja ruokailun ja vessakäyntien jälkeen voi olla tarpeen puhdistaa ylä- sekä takapäätä. Jotkut hyvin litteäkasvoiset yksilöt saattavat tarvita jopa erityisiä kulhoja tai käsiruokintaa.

Jokainen kissa on ainutlaatuinen, ja jokaisella on omat erityiset makunsa, inhonsa ja tarpeensa ruoan suhteen. Kissat ovat kuitenkin lihansyöjiä, ja jokaisen kissan on saatava ravinnostaan 41 erilaista ja määriteltyä ravintoainetta. Näiden ravintoaineiden osuus vaihtelee iän, elämäntapojen ja yleisen terveydentilan mukaan. 

Ei ole yllättävää, että kasvava, energinen kissanpentu tarvitsee ruokavaliossaan eri ravintoaineita kuin vähemmän aktiivinen vanhempi kissa. Muita huomioon otettavia seikkoja ovat oikean ruokamäärän syöttäminen "ihanteellisen kunnon" ylläpitämiseksi ruokintaohjeiden mukaisesti ja yksilöllisten mieltymysten huomioon ottaminen märkä- tai kuivamuonan suhteen.

Pitkäkarvainen persialainen vaatii päivittäistä hoitoa, joskus jopa useita kertoja päivässä. Pitkä ja paksu turkki yhdistettynä lyhyeen, tukevaan runkoon ja litteisiin kasvoihin tarkoittaa, että ne eivät pysty hoitamaan itseään tehokkaasti. Kiinnitä erityistä huomiota kasvojen ja silmien puhdistamiseen päivittäin , ja putsaa hännänalus jokaisen pönttökäynnin jälkeen. Voi olla järkevää leikata turkki hännän alta ja sukuelinten ympäriltä, jos kissa likaantuu säännöllisesti näistä alueista.
Kuten kaikkien kissojen kohdalla, säännöllinen rokottaminen ja loisten torjunta on suositeltavaa.
 

Persialaiskissat sopivat parhaiten rauhalliseen ja hiljaiseen kotiin, mikä saattaa sulkea pois kodit, joissa on hyvin pieniä lapsia tai paljon äänekästä ja riehakasta toimintaa. Vaikka  pitkäkarvaiset persialaiset kissat ovat tyytyväisiä yksinoloon  omistajien työskennellessä, ne vaativat melko paljon päivittäistä huolenpitoa. Omistajien on oltava valmiita  sitoutumaan päivittäiseen hoitoon.