Berninpaimenkoira on lempeä koira, joka haluaa olla mukana kaikissa perheen päivittäisissä puuhissa ja on mahtava koko perheen kaveri. Ne ovat sydämellisiä, kärsivällisiä ja erittäin hyviä lasten kanssa, joita myös tarvittaessa suojelevat. Ne tarvitsevat ihmisten seuraa ja rakkautta. Ne ilmoittavat vieraiden saapumisesta haukkumalla, mutta rauhoittuvat yleensä pian. Jos koira on tottunut kissoihin ja muihin eläimiin jo varhain, se tulee niiden kanssa toimeen loppuikänsä.
Berninpaimenkoiran, eli bernin, historia ulottuu 2 000 vuoden taakse, jolloin roomalaiset valloittivat nykyisen Sveitsin, silloisen Helvetian, alueen ja toivat mukanaan karja- ja vahtikoiria. Roomalaisten mastiffityyppiset koirat risteytyivät Alppien äärimmäisiä sääoloja kestävien laumanvartijoiden kanssa ja samalla myös pehmensivät niiden luonnetta. Berninpaimenkoiraa käytettiin vetämään kärryjä, joilla kuljetettiin punottuja astioita tai maitotuotteita kylästä toiseen.
Berninpaimenkoiran terveysongelmista vakavimpia ovat eräät aggressiiviset syöpätyypit, joita esiintyy rodulla tavallista useammin, mistä johtuen niiden elinikä voi jäädä lyhyeksi. Monien muiden suurikokoisten rotujen tavoin ne kärsivät toisinaan lonkkanivelen kehityshäiriöistä (lonkkadysplasia, joka saattaa heikentää koiran liikkuvuutta). Siksi koirien lonkat tulee tutkia ennen jalostuskäyttöä.
Pentukoirien liikuntamääriä tulee rajoittaa, jotta koiran luusto ja nivelet saavat kehittyä rauhassa. Noin vuoden iästä alkaen koira voi liikkua ja juosta vapaasti. Aikuinen berninpaimenkoira tarvitsee noin tunnin liikuntaa päivittäin.
Erittäin suurilla koirilla on erittäin suuri ruokahalu ja ne tarvitsevat erityisen ravintotasapainon, mukaan lukien kivennäisaineet ja vitamiinit, joka auttaa tukemaan nivelten ja rustojen erityistarpeita. Berninpaimenkoirilla esiintyy suhteellisen paljon turvotusta ja vatsavaivoja. Näitä voi ehkäistä tarjoamalla koiralle pienempiä aterioita useammin.
Jotta berninpaimenkoiran turkki pysyy siistinä, eikä karvaa lähde liikaa, sitä kannattaa hoitaa päivittäin. Tassukarvat tulee leikata säännöllisesti.
Joidenkin koirien ajatellaan tulevan luonnostaan hyvin toimeen lasten kanssa, mutta kaikki koirat ja lapset tulee kuitenkin opettaa tulemaan toimeen yhdessä ja kunnioittamaan toisiaan sekä toimimaan turvallisesti. Pientä lasta ja koiraa ei saa koskaan jättää kaksin, ja aikuisen tulee aina valvoa niiden yhteiseloa.
