Jos kaipaat sylikoiraa, tämä ei ole oikea rotu sinulle. Koira ehkä luokitellaan kääpiökoiraksi, mutta monessa suhteessa kääpiöpinseri muistuttaa itse asiassa terrieriä. Sana ”pinseri” tarkoittaa itse asiassa saksaksi terrieriä. Kyseessä on rohkea ja peloton koira, joka on luonteeltaan vilkas ja utelias. Aina tarkkaavainen koira haukkuu kaikelle tavallisesta poikkeavalle, joten se on yleensä hyvä vahtikoira.
Kääpiöpinseri on pienin kolmesta pinserityyppisestä rodusta (suurin on dobermanni ja pinseri keskikokoinen), ja sen alkuperäinen käyttötarkoitus oli rottakoira. Se polveutuu sileäkarvaisesta pinseristä, eikä dobermanni itse asiassa ole sukua kahdelle muulle pinserille. Vanhimpiin rotuihin verrattuna kääpiöpinseri on suhteellisen nuori rotu, sillä se kehitettiin noin 100 vuotta sitten.
Monien pienten rotujen tavoin se kärsii toisinaan kuitenkin polvilumpioiden sijoiltaanmenosta (patellaluksaatio).
Kääpiöpinserille riittää vain noin puoli tuntia liikuntaa päivässä, mutta se liikkuu mielellään enemmänkin. Kylmässä ilmassa se tarvitsee suojakseen takin.
Kääpiökoirien aineenvaihdunta on nopea, joten ne kuluttavat energiaa nopeasti. Pienen vatsalaukkunsa vuoksi niiden täytyy kuitenkin syödä pieniä määriä usein. Pienikokoisten koirien ravinnot on suunniteltu niin, että niissä on oikea määrä tärkeimpiä ravintoaineita ja pienemmät nappulat, jotka sopivat niiden suuhun. Ne myös lisäävät pureskelemista ja parantavat ruoansulatusta.
Kääpiöpinserin lyhyt, sileä turkki on melko kova ja erittäin helppohoitoinen, eikä se tarvitse oikeastaan kuin harjauksen joka toinen viikko. Karvanlähtöaikaan irtokarvat voi pitää kurissa harjaamalla useammin.
Joidenkin koirien ajatellaan tulevan luonnostaan hyvin toimeen lasten kanssa, mutta kaikki koirat ja lapset tulee kuitenkin opettaa tulemaan toimeen yhdessä ja kunnioittamaan toisiaan sekä toimimaan turvallisesti. Pientä lasta ja koiraa ei saa koskaan jättää kaksin, ja aikuisen tulee aina valvoa niiden yhteiseloa.
