Norjalainen Metsäkissa

Norjalainen metsäkissa on tavallista kissaa suurempi. Se on hienostunut, puolipitkäkarvainen kissarotu. Kissan turkki on kesällä hieman lyhyempi kuin talvella. Kissan vartalo on pitkä, lihaksikas ja vankkarakenteinen ja sillä on vahva luusto. Jalat ovat pitkät ja häntä puuhkamainen. Pää on muodoltaan pitkä ja kolmionmuotoinen, profiili suoralinjainen ja tupsupäiset korvat korkealle kiinnittyneet. Vedenkestävää pohjavillaa peittää kiiltävä ja pehmeä peitinkarva. Täydessä turkissa kissalla on kauluri, poskiparta ja karvahousut ja jopa karvatupsut varpaiden välissä. Norjalaisen metsäkissan värityksessä kaikki värit ovat sallittuja lukuun ottamatta suklaanruskeaa, liilaa ja siamilaiskissan naamiota. Niissä voi olla myös rajaamaton määrä valkoisia merkkejä tassuissa, rinnassa, vatsassa ja kasvoissa. Silmät voivat olla minkä väriset tahansa.

Tarve tietää

Erittäin aktiivinen ja utelias kissa
Sosiaalinen ja seuraa kaipaava kissa
Hiljainen kissa

Kookkaampi kissarotu
Turkki tarvitsee hoitoa joka päivä
Allergisoiva rotu

Viihtyy myös ulkona
Saattaa tarvita totuttelua ennen lapsiperheeseen muuttamista

Previous Next

1 of 1

Luonne

Norjalainen metsäkissa rakastaa ihmisiä ja nauttii suuresti ihmisten seurasta. Ne voivat olla erittäin huomionkipeitä. Toisinaan ne taas ovat hyvinkin itsenäisiä. Ulkoilmaelämään tottunut rotu soveltuu hyvin liikkumaan ja saalistamaan ulkona ja on erinomainen kiipeilijä. “Norski” on usein erinomainen seurakissa, sillä ne ovat erittäin ystävällisiä ja leikkisiä. Norjalainen metsäkissa kehittyy hitaasti ja saattaa olla täyskasvuinen vasta neljävuotiaana.

Previous Next

1 of 1

Alkuperä

Rodun uskotaan syntyneen viikinkien Britanniasta tuomien lyhytkarvojen ja ristiretkeläisten Skandinaviaan tuomien pitkäkarvaisten kissojen risteydyttyä yhdessä paikallisten maatiais- ja villikissojen kanssa. Rotu on kotoisin pohjoisen ankarista oloista, joten se on sopeutunut hyvin kylmiin talviin ja on vahva ja karaistunut. Kaksinkertainen turkki on paras osoitus säänkestävyydestä. Se suojaa tuulelta ja lumelta ja kuivuu nopeasti. Rotu rekisteröitiin ensimmäisen kerran Norjassa vuonna 1930 ja hyväksyttiin näyttelyyn vuonna 1938. Norjalaisia metsäkissoja alettiin tuoda Norjan rajojen ulkopuolelle vasta 1970-luvulla.

Alkuperäismaa

Skandinavia

Terveys

Norjalainen metsäkissa on perusterve rotu, jolla ei ole dokumentoitu merkittäviä perinnöllisiä terveysongelmia.

Ravitsemus

Jokainen kissa on ainutlaatuinen ja niillä kaikilla on ravinnon suhteen suosikkeja, inhokkeja ja yksilöllisiä tarpeita. Kissat ovat kuitenkin lihansyöjiä ja ne tarvitsevat ravinnostaan 41:tä eri ravintoainetta. Näiden ravintoaineiden suhde vaihtelee riippuen kissan iästä, elämäntavasta ja yleisestä terveydentilasta. Kasvavat, energiset kissat tarvitsevat luonnollisesti ravitsemuksellisesti erilaisen ruokavalion kuin vähemmän aktiiviset seniorikissat. Oikea ruokintamäärä tulee myös ottaa huomioon. Ruokintaohjeita noudattamalla kissa pysyy hoikkana ja hyväkuntoisena, ja märkä- ja kuivaruoan suhdetta voi vaihdella kissan mieltymysten mukaan.

Turkinhoito

Rodun turkki on keskimääräistä suuritöisempi. Jos kissan totuttaa harjan ja kamman käyttöön jo pentuna, se nauttii turkinhoidosta osana kissan ja omistajan välistä suhdetta.

Parhaiten lapsille sopivat rodut

Rotua ei yleisesti pidetä parhaana rotuna lapsiperheisiin, mutta kaikki kissat ovat erilaisia. Huolellisen totuttelun myötä kissa voi oppia elämään lasten kanssa.

Samanlaisia rotuja: