Pomeranian

Pomeranian

Pomeranian on sievä pikkukoira, joka uhkuu luonnetta ja ystävällisyyttä. Se näyttää minikokoiselta ketulta, jonka päällyskarva on pitkää ja pystyä ja aluskarva muhkea, joten se on ulkomuodoltaan aikamoinen karvapallo. Pomeranianista on useita hienoja värejä, joista saat lisätietoa rotumääritelmästä (Suomessa saksanpystykorvien yhteisestä rotumääritelmästä). Täysikasvuisen koiran säkäkorkeus on noin 18-22 cm riippuen sen rakenteesta ja tyypistä. Täysikasvuisen uroksen ihannepaino on 1,8-2 kg, nartun 2-2,5 kg.

  • Kokemattomalle omistajalle soveltuva koira
  • Peruskoulutus vaaditaan
  • Nauttii rauhallisesta lenkkeilystä
  • Vähemmän liikuntaa
  • Pieni kääpiökoira
  • Jonkin verran kuolaa
  • Turkki edellyttää päivittäistä hoitoa
  • Allergisoiva rotu
  • Erittäin äänekäs koira
  • Vahtikoira. Haukkuu ja varoittaa
  • Tulee hyvin toimeen muiden lemmikkien kanssa
  • Erinomainen perhekoira

Alkuperä

Pomeranianit (eli ”pommit”) polveutuvat erittäin todennäköisesti arktisen alueen vetokoirista ja ovat luultavammin sukua keeshondille, harmaalle norjanhirvikoiralle ja samojedinkoiralle. Ensimmäiset luotettavat rotua koskevat tiedot on kirjattu Pommerin alueelta, Itämeren rannalta, 1800-luvulla, mutta koirat olivat tällöin huomattavasti suurempia (noin 13 kg). Pentueet olivat suuria, noin 10 pentua, ja niistä alettiin suosia pienimpiä yksilöitä. 1800-luvun puolivälissä rotu oli levinnyt muihin Euroopan maihin ja vuonna 1888 kuningatar Viktoria rakastui siihen, minkä seurauksena pomeranianin suosio alkoi kasvaa. Britanniassa kasvattajat alkoivat tehdä rodusta pienempää ja sen turkista muhkeampaa.

Luonne

Nämä vilkkaat ja energiset pikkukoirat ovat erittäin uskollisia lemmikkejä. Pomeranian antautuu mielellään kannettavaksi ja sylikoiraksi, mutta sen kanssa ei pidä mennä liiallisuuksiin, sillä koiran pitää myös käyttää omia jalkojaan! Rotu on haukkuherkkä ja sellaisena erinomainen vahtikoira. Koiran luonne on lempeä ja sydämellinen, mutta siihen tulee suhtautua tietyllä varovaisuudella, erityisesti pienten lasten kanssa. Koira on nimittäin melko loukkaantumisaltis, eivätkä esimerkiksi jalkavammat ole harvinaisia.

Terveys

Monien pienten rotujen tavoin pomeranian kärsii toisinaan polvilumpion sijoiltaanmenosta (patellaluksaatio). Muita pommien yleisiä ongelmia ovat silmäsairaudet, karvanlähtöä aiheuttava häiriö ja henkitorven sairaus, josta aiheutuu yskää.

Liikunta

Pomeranianilla ei ole suuria vaatimuksia liikunnalle, ja niille riittää yleensä lyhytkin lenkki tai juokseminen pihalla omistajan kanssa. Todellisuudessa ne pystyvät kuitenkin kävelemään pitkiäkin matkoja väsymättä.

Ravitsemus

Kääpiökoirien aineenvaihdunta on nopea, joten ne kuluttavat energiaa nopeasti. Pienen vatsalaukkunsa vuoksi niiden täytyy kuitenkin syödä pieniä määriä usein. Pienikokoisten koirien ravinnot on suunniteltu niin, että niissä on oikea määrä tärkeimpiä ravintoaineita ja pienemmät nappulat, jotka sopivat niiden suuhun. Ne myös lisäävät pureskelemista ja parantavat ruoansulatusta.

Turkinhoito

Pomeranianin turkki tarvitsee nuoruusiässä tavallista enemmän hoitoa, sillä se auttaa turkin vaihtumista. Kun turkki on vaihtunut, sitä ei tarvitse harjata kuin pari kertaa viikossa. Tarkasta säännöllisesti, ettei alusvilla ala takkuuntua. Alusvillaan ei saa käyttää liian tiheää kampaa, sillä se vaurioittaa alusvillaa ja pilaa sen muhkeuden. Turkki kammataan huolellisesti harvalla kammalla ja harjataan sen jälkeen kevyesti. Jalkakarvoja täytyy myös leikata toisinaan.

Parhaiten lapsille sopivat rodut

Joidenkin koirien ajatellaan tulevan luonnostaan hyvin toimeen lasten kanssa, mutta kaikki koirat ja lapset tulee kuitenkin opettaa tulemaan toimeen yhdessä ja kunnioittamaan toisiaan sekä toimimaan turvallisesti. Pientä lasta ja koiraa ei saa koskaan jättää kaksin, ja aikuisen tulee aina valvoa niiden yhteiseloa.

dog

Onko tämä oikea rotu sinulle?

Jokaisella koiralla on oma, yksilöllinen luonteensa, mutta niiden käytöstä ohjaavat myös synnynnäiset vietit ja käytösmallit. Kokeile valintatyökaluamme niin näet, mitkä koirarodut vastaavat mieltymyksiäsi ja elämäntyyliäsi parhaiten. Kun sinä ja koirasi nautitte samoista asioista, olette molemmat onnellisia ja tyytyväisiä.

Mitä tulisi ottaa huomioon seuraavaksi?

Adoptointi

Koiran adoptointi löytöeläinkodista on äärimmäisen palkitsevaa. Usein koira saa toisen mahdollisuuden elämään. Moni koira odottaa rakastavaa loppuelämän kotia. Hyvämaineiset löytöeläinkodit tekevät kaikkensa varmistaakseen, että oikeat koirat päätyvät juuri oikeaan kotiin. Henkilökunta tutustuu huolella eläinkotiin tuleviin koiriin ja sekä sinuun, perheeseesi ja elämäntyyliisi, ennen kuin päättää, mitkä koirat sopisivat juuri sinulle. Henkilökunta myös neuvoo ja vastaa mielellään kaikkiin kysymyksiisi niin ennen adoptiota kuin sen jälkeenkin. Lisätietoja saat klikkaamalla tästä.

Hyvän kasvattajan löytäminen

Jos olet päättänyt hankkia rotukoiran, kannattaa etsiä hyvämaineinen kasvattaja. Ota yhteyttä Kennelliittoon tai rotujärjestön sihteeriin, sillä hänellä voi olla käytössään luettelo tulevista pentueista. Häneltä saat myös lähelläsi asuvien kasvattajien yhteystietoja. Pyri valitsemaan kasvattaja, joka on Kennelliiton hyväksyttyjen kasvattajien listalla. Käy koiranäyttelyissä tapaamassa kasvattajia kasvotusten ja kysele heiltä haluamasi rodun saatavuudesta.

Koiran toivottaminen tervetulleeksi

Hankit sitten pikkuruisen koiranpennun tai annat uuden kodin täyskasvuiselle koiralle, edessä on jännittäviä aikoja. Saatat suurta päivää odotellessasi kaivata muuta ajateltavaa. Onneksi muutama asia täytyykin hoitaa ennen uuden tulokkaan saapumista.