Belgianpaimenkoira, groenendael

Belgianpaimenkoira, groenendael

Belgianpaimenkoira groenendael on keskikokoinen, pitkäkarvainen koirarotu, jonka yleisilme on neliömäinen. Rotu saatetaan toisinaan sekoittaa pitkäkarvaiseen saksanpaimenkoiraan, mutta se on profiililtaan kulmikkaampi, kevytrakenteisempi ja päänmuodoltaan hienostuneempi. Rotu liikkuu kevyesti ja nopeasti. Groenendael on väriltään musta ja täysikasvuisen uroksen säkäkorkeus on noin 60–66 cm, nartun 56–62 cm. Niiden paino noin 27,5–28,5 kg.

Belgianpaimenkoira, groenendael
  • Kokoluokka: Suuri
  • Turkinhoito: Useammin kuin kerran viikossa
Belgianpaimenkoira, groenendael
  • Karvanlähtö: Keskitasoa
  • Sopii allergikoille: Ei
  • Haukkuherkkyys: Ei erityisen haukkuherkkä
  • Kennelliiton roturyhmä: Lammas- ja karjakoirat
Belgianpaimenkoira, groenendael
  • Alone
  • Sietää muita lemmikkejä: Kohtuullisen hyvin
  • Soveltuvuus vahtikoiraksi: Hyvä

Yleistä

Belgianpaimenkoira groenendael on keskikokoinen, pitkäkarvainen koirarotu, jonka yleisilme on neliömäinen. Rotu saatetaan toisinaan sekoittaa pitkäkarvaiseen saksanpaimenkoiraan, mutta se on profiililtaan kulmikkaampi, kevytrakenteisempi ja päänmuodoltaan hienostuneempi. Rotu liikkuu kevyesti ja nopeasti. Groenendael on väriltään musta ja täysikasvuisen uroksen säkäkorkeus on noin 60–66 cm, nartun 56–62 cm. Niiden paino noin 27,5–28,5 kg.

Historia

Belgianpaimenkoirasta on neljä erilaista muunnosta: groenendael, tervureren, malinois ja laekenois. Rodut ovat saaneet nimensä niiden Belgian alueiden mukaan, joilta ovat kotoisin. Belgialaiset lammaskoirat tunnettiin jo keskiajalla kestävinä työkoirina. 1890-luvulla Belgian eläinlääketieteellisen yliopiston professori laati määritelmät eri tyyppisistä belgianpaimenkoirista. Niiden huomattiin olevan tyypiltään samankaltaisia, ja turkki oli merkittävin niitä erottava ominaisuus. Professori jakoi koirat eri muunnoksiin ja suositteli jalostusta erikseen, omina rotuinaan. Groenendael-rotu jalostettiin mustaturkkisesta belgianpaimenkoiranartusta, joka risteytettiin toisen mustan paimenkoiran kanssa. Näin syntyivät ensimmäiset groenedaelienin pennut.

Luonne

Groenendael on sydämellinen, omistautunut kumppani, joka haluaa olla mukana kaikessa. Koiran luontainen laumavartijan vaisto herää, kun koira aistii sille tarvetta. Ne suhtautuvat suojelevasti kotiinsa ja perheeseensä, eikä vartiointiviettiä kannata voimistaa koiran ollessa nuori, jottei se ala ”vahtia” myös arkisissa tilanteissa. Rotu tarvitsee ehdottomasti varhain tapahtuvaa, perusteellista sosiaalistamista.

Terveys

Monien muiden rotujen tavoin belgianpaimenkoirat kärsivät toisinaan perinnöllisistä silmäsairauksista ja lonkkanivelen kehityshäiriöistä (dysplasia, joka saattaa heikentää koiran liikkuvuutta). Siksi koirien silmät ja lonkat tulee tutkia ennen jalostuskäyttöä.

Liikunta

Groenendael tarvitsee vähintään kaksi tuntia liikuntaa ja virikkeitä päivässä, ja ne ovat myös erinomaisia agility- ja tokokoiria. Rotu on erittäin aktiivinen, eikä sitä kannata harkita lemmikiksi, jos se joutuu viettämään päivät pitkät yksin kotona.

Ravitsemus

Suurilla koirilla on suuri ruokahalu ja ne myös hyötyvät erilaisesta ravintotasapainosta, mukaan lukien kivennäisaineet ja vitamiinit, kuin pienet koirarodut.

Turkinhoito

Pitkäkarvaisen groenendaelin turkkia täytyy hoitaa useita kertoja viikossa. Sillä on pitkä, suora ja muhkea päällyskarva sekä erittäin tiivis aluskarva. Uroskoirilla on pidempi turkki kuin nartuilla ja niillä on myös selkeästi erottuva kauluri kaulan ja niskan alueella.