Saksanpaimenkoira kiintyy voimakkaasti ohjaajaansa ja haluaa olla tämän seurassa mahdollisimman paljon. Rotu tarvitsee paljon huomiota, mutta palkitsee sen myös moninkertaisesti uskollisuudellaan ja verrattomilla vahtikoiran taidoillaan. Toisaalta, jos saksanpaimenkoiran sosiaalistamiseen ja kouluttamiseen ei panosta, seurauksena on ongelmia koiran itsetunnon ja tottelevaisuuden kanssa. Koira on innokas oppimaan ja vastaa hyvin koulutukseen, joten se on usein koirakoulun tähtioppilas.
Usean eri paimenkoirarodun risteytyksenä syntyneen saksanpaimenkoiran alkuperä voidaan jäljittää 600-luvulle saakka ja sen käyttötarkoitus oli paimentaminen. Saksanpaimenkoirat esiteltiin ensi kerran vuonna 1882 ja vuonna 1899 Saksassa perustettiin rotujärjestö Verein fur Deutsche Schaferhunde. Yhteistyössä rotujärjestön kanssa saksanpaimenkoiria alettiin kouluttaa poliisikoiriksi ja armeijan tehtäviin, mikä pelasti rodun sukupuutolta 1900-luvun alun vaikeina vuosina. Ensimmäisessä maailmansodassa Saksan joukot käyttivät saksanpaimenkoiria viestinviejinä ja haavoittuneiden etsinnässä. Liittoutuneiden joukkojen sotilaat ihastuivat koiran älyyn ja rohkeuteen ja veivät koiria kotimaihinsa sodan jälkeen, ja näin rotu levisi muihin maihin. Saksanpaimenkoira on vuodesta toiseen Suomen suosituimpien koirarotujen kärkisijoilla.
Saksanpaimenkoiralla esiintyy useita terveysongelmia, muun muassa suolistosairauksia, vatsalaukunkiertymää, selkäytimen ongelmia ja epilepsiaa. Monien muiden rotujen tavoin ne voivat kärsiä myös kyynär- ja lonkkanivelten kehityshäiriöistä (mahdollisesti kivulias ja liikkuvuutta heikentävä dysplasia). Siksi koirien lonkat tulee tutkia ennen jalostuskäyttöä.
Nuorena pennun liikuntaa pitää jonkin veran rajoittaa, jotta sen pehmeille, kasvaville nivelille ei aiheudu vaurioita pitkällä aikavälillä. Terve, täysikasvuinen saksanpaimenkoira tarvitsee yli kaksi tuntia liikuntaa päivässä, sekä runsaasti mahdollisuuksia käyttää älyään harjoittelun ja erilaisten virikkeiden parissa.
Suurilla koirilla on suuri ruokahalu ja ne myös hyötyvät erilaisesta ravintotasapainosta, mukaan lukien kivennäisaineet ja vitamiinit, kuin pienet koirarodut. Saksanpaimenkoirilla esiintyy suhteellisen paljon turvotusta ja vatsavaivoja. Näitä voi ehkäistä tarjoamalla koiralle pienempiä aterioita useammin.
Koiran turkki tarvitsee hoitoa useita kertoja viikossa, ja irtokarvat poistetaan tehokkaalla harjauksella. Pitkäkarvaisen saksanpaimenkoiran turkki pitää myös kammata. Turkkia ei tarvitse leikata, ja koira pestään vain tarvittaessa. Rodulta lähtee karvaa, mutta säännöllinen turkinhoito hillitsee karvanlähtöä.
Joidenkin koirien ajatellaan tulevan luonnostaan hyvin toimeen lasten kanssa, mutta kaikki koirat ja lapset tulee kuitenkin opettaa tulemaan toimeen yhdessä ja kunnioittamaan toisiaan sekä toimimaan turvallisesti. Pientä lasta ja koiraa ei saa koskaan jättää kaksin, ja aikuisen tulee aina valvoa niiden yhteiseloa.
