Belgianpaimenkoira, tervueren

Belgianpaimenkoira, tervueren

Tervueren on keskikokoinen, pitkäkarvainen koira, jonka yleisilme on neliömäinen. Rotu saatetaan toisinaan sekoittaa pitkäkarvaiseen saksanpaimenkoiraan, mutta se on kevytrakenteisempi ja sen pää on muodoltaan hienostuneempi. Tervuerenin värejä ovat kellanruskea, punertava ja harmaa. Musta varjostus syntyy karvojen pään mustasta sävystä. Täysikasvuisen uroksen säkäkorkeus on noin 60-66 cm, nartun 56–62 cm. Niiden paino noin 27,5–28,5 kg. Tervueren on keskikokoinen, pitkäkarvainen koira, jonka yleisilme on neliömäinen. Rotu saatetaan toisinaan sekoittaa pitkäkarvaiseen saksanpaimenkoiraan, mutta se on kevytrakenteisempi ja sen pää on muodoltaan hienostuneempi. Tervuerenin värejä ovat kellanruskea, punertava ja harmaa. Musta varjostus syntyy karvojen pään mustasta sävystä. Täysikasvuisen uroksen säkäkorkeus on noin 60-66 cm, nartun 56–62 cm. Niiden paino noin 27,5–28,5 kg.

Belgianpaimenkoira, tervueren
  • Kokoluokka: Suuri
  • Turkinhoito: Kerran viikossa
Belgianpaimenkoira, tervueren
  • Karvanlähtö: Vähäistä
  • Sopii allergikoille: Ei
  • Haukkuherkkyys: Ei erityisen haukkuherkkä
  • Kennelliiton roturyhmä: Lammas- ja karjakoirat
Belgianpaimenkoira, tervueren
  • Alone
  • Sietää muita lemmikkejä: Kohtuullisen hyvin
  • Soveltuvuus vahtikoiraksi: Hyvä

Yleistä

Tervueren on keskikokoinen, pitkäkarvainen koira, jonka yleisilme on neliömäinen. Rotu saatetaan toisinaan sekoittaa pitkäkarvaiseen saksanpaimenkoiraan, mutta se on kevytrakenteisempi ja sen pää on muodoltaan hienostuneempi. Tervuerenin värejä ovat kellanruskea, punertava ja harmaa. Musta varjostus syntyy karvojen pään mustasta sävystä. Täysikasvuisen uroksen säkäkorkeus on noin 60-66 cm, nartun 56–62 cm. Niiden paino noin 27,5–28,5

Historia

Belgianpaimenkoirasta on neljä erilaista muunnosta: laekenois, tervureren, malinois ja groenendael. Rodut ovat saaneet nimensä niiden Belgian alueiden mukaan, joilta ovat kotoisin. Tervueren muistuttaa muunnoksista eniten groenendaelia. Sanotaan, että kaksi lammaskoiraa, joilla oli ”pitkä punertava turkki ja musta hännänpää” risteytettiin ja yksi näin syntyneistä pennuista risteytettiin groenendalin kantaisien kanssa. Näin syntyivät ensimmäiset tervuerenit. Tervueren katosi lähes kokonaan 1940-luvulla, mutta 1950-luvulla kiinnostus rotua kohtaan virkosi.

Luonne

Tervueren on rakastava, omistautunut kumppani, joka suojelee kotiaan ja perheettään. Laumanvartijoiden suojeluviettiä ei kannata vahvistaa pentuvaiheessa, sillä koirat saattavat ryhtyä vartioimaan perheenjäseniään myös väärissä tilanteissa. Koiran luontainen laumavartijan vaisto herää, jos ja kun ne aistivat, että sitä tarvitaan. Se on erittäin huumorintajuinen ja nopea oppimaan.

Terveys

Monien muiden rotujen tavoin kaikki belgianpaimenkoiran muunnokset kärsivät toisinaan perinnöllisistä silmäsairauksista ja lonkkanivelen kehityshäiriöstä (dysplasia, joka saattaa heikentää koiran liikkuvuutta). Siksi koirien silmät ja lonkat tulee tutkia ennen jalostuskäyttöä. Tällä belgianpaimenkoiran muunnoksella esiintyy myös epilepsiaa.

Liikunta

Tervueren tarvitsee vähintään kaksi tuntia liikuntaa ja virikkeitä päivässä. Se vastaa erittäin hyvin koulutukseen ja pärjää usein erinomaisesti agilityssa, tokossa ja muissa koiraharrastuksissa. Rotu on erittäin aktiivinen, eikä sitä kannata harkita lemmikiksi, jos se joutuu viettämään päivät pitkät yksin kotona.

Ravitsemus

Suurilla koirilla on suuri ruokahalu ja ne myös hyötyvät erilaisesta ravintotasapainosta, mukaan lukien kivennäisaineet ja vitamiinit, kuin pienet koirarodut.

Turkinhoito

Pitkäkarvaisen tervuerenin turkinhoito vaatii jonkin verran aikaa. Sillä on pitkä, suora ja muhkea päällyskarva sekä erittäin tiivis aluskarva. Nartuilla aluskarva lähtee yleensä kaksi kertaa vuodessa ja uroskoirilla kerran.