Koiralla on vahva laumanvartijan vietti, se rakastaa olla osa perhe-elämää ja nauttii omistajiensa seurasta. Koirat voivat olla aluksi varautuneita uusien ihmisten seurassa, joten varhainen sosiaalistaminen on erittäin tärkeää. Koiran jatkuva kouluttaminen ja yhdistelmä ruumiillisia ja älyllisiä virikkeitä on myös tärkeää, jotta erittäin älykäs ja energinen koira saa tarpeeksi tekemistä.
Australianpaimenkoira onkin yllättäen amerikkalainen rotu! Pyreneiden baskialueiden paimenet veivät mukanaan pieniä ”sinisiä” työkoiria Yhdysvaltoihin 1800- ja 1900-lukujen taitteessa paimentamaan lampaita. Nimen viittaus Australiaan johtuu siitä, että niiden paimentamat lampaat oli tuotu Australiasta. Toisen teorian mukaan koirat vietiin ensin Australiaan ja sieltä Yhdysvaltoihin. Koirien saapuessa Yhdysvaltojen lounaisosiin 1800-luvun loppupuolella niiden annettiin aluksi lisääntyä muiden paimenkoirien kanssa, tarkoituksena parantaa rodun käyttöominaisuuksia. Yhdysvaltain rotuyhdistys perustettiin vuonna 1957.
Australianpaimenkoira on erittäin terve rotu. Monien muiden rotujen tavoin rodulla esiintyy kuitenkin toisinaan perinnöllisiä silmäsairauksia ja lonkkanivelen kehityshäiriöitä (lonkkadysplasiaa, joka saattaa heikentää koiran liikkuvuutta). Siksi koirien silmät ja lonkat tulee tutkia ennen jalostuskäyttöä.
Australianpaimenkoira tarvitsee vähintään kaksi tuntia liikuntaa päivittäin. Rodun edustajat pärjäävät usein hyvin koiraurheilulajeissa (agilityssa, koiratanssissa, tokossa ja flyballissa), joissa ne pääsevät käyttämään fyysistä ja älyllistä potentiaaliaan.
Koirasi tarvitsee tasapainoisen ruokavalion, joka sisältää kaikkia ravintoaineita, ja sillä tulee aina olla saatavilla raikasta vettä. Koiran kunto tulee tarkastaa säännöllisesti, jotta se pysyy hyväkuntoisena. Muista tarjota koiralle ravintoa vähintään kaksi kertaa päivässä kyseisen ravinnon ruokintaohjeiden mukaisesti.
Koiran turkki on keskipitkä ja siinä on säänkestävä alusvilla. Karva on pidempää jalkojen takaosassa ja jonkin verran myös kauluksessa, erityisesti uroksilla. Yleensä turkin huolellinen harjaus kaksi tai kolme kertaa viikossa riittää, karvanlähtöaikaan sitä tarvitaan useammin.
Joidenkin koirien ajatellaan tulevan luonnostaan hyvin toimeen lasten kanssa, mutta kaikki koirat ja lapset tulee kuitenkin opettaa tulemaan toimeen yhdessä ja kunnioittamaan toisiaan sekä toimimaan turvallisesti. Pientä lasta ja koiraa ei saa koskaan jättää kaksin, ja aikuisen tulee aina valvoa niiden yhteiseloa.
