Malinois ei sovi kenelle tahansa lemmikkiä etsivälle: se on lempeä, omistautunut kumppani, joka suojelee kotiaan ja perhettään ja tarvitsee kokeneen omistajan. Laumanvartijoiden suojeluviettiä ei kannata vahvistaa pentuvaiheessa, sillä koirat saattavat ryhtyä vahtimaan perheenjäseniään myös väärissä tilanteissa. Koiran luontainen laumavartijan vaisto herää, jos ja kun ne aistivat, että sitä tarvitaan.
Belgianpaimenkoirasta on neljä erilaista muunnosta: laekenois, tervureren, malinois ja groenendael. Rodut ovat saaneet nimensä niiden Belgian alueiden mukaan, joilta ovat kotoisin. Belgialaiset lammaskoirat tunnettiin jo keskiajalla kestävinä työkoirina. 1890-luvulla Belgian eläinlääketieteellisen yliopiston professori laati määritelmät eri tyyppisistä belgianpaimenkoirista. Niiden huomattiin olevan tyypiltään samankaltaisia, ja turkki oli merkittävin niitä erottava ominaisuus. Professori jakoi koirat eri muunnoksiin ja suositteli jalostusta erikseen, omina rotuinaan. Malinois oli ensimmäinen belgianpaimenkoira, josta syntyi oma tyyppinsä ja jota jalostettiin sen mukaisesti. Se myös kasvatti suosiotaan ensimmäisenä.
