Suomenlapinkoiralla on voimakas paimennusvietti ja se on myös innokas metsästäjä. Kotioloissa se on aina valpas ja hyvä vahtikoira, mutta myös rauhallinen, sosiaalinen ja uskollinen seurakoira. Rotu ei ole yhtä äänekäs kuin jotkut pystykorvat, mutta koiralla saattaa olla taipumusta haukkuun, ja se täytyy kouluttaa hiljenemään käskystä.
Saamelaiset ovat käyttäneet lapinkoiraa työkoirana jo vuosisatojen ajan. Sen ensisijainen tehtävä on ollut porotokkien paimentaminen, mutta aikoinaan se on luultavasti ollut myös metsästys- ja suojelukoira. Moottorikelkan yleistymisen seurauksena rotu ei ole enää yhtä laajasti käytössä porojen paimentamisessa, mutta sitä kuitenkin käytetään tähänkin tarkoitukseen edelleen. Suomenlapinkoira laukkaa paimentaessaan porotokkaa ja työskentelee yhdessä lyhyempikarvaisen, ravaavan lapinporokoiran kanssa, joka on myös yksi alueen alkuperäisroduista.
