Australianterrieri

Australian Terrier

Australianterrierillä on säkäkorkeuteensa nähden pitkä kaula ja selkä, toisin kuin monilla muilla terriereillä. Turkki on päältä karkea ja suora, alta lyhyempi ja pehmeämpi. Väriltään se voi olla punainen tai jokin sinisen sävy parkinruskealla. Australianterrierin toivottu säkäkorkeus on uroksella täysikasvuisena noin 25 cm, nartulla hieman vähemmän, ja se painaa noin 6,5 kg (narttu hieman kevyempi).

  • Jonkin verran kokemusta omaavalle omistajalle soveltuva koira
  • Jonkin verran koulutusta vaaditaan
  • Nauttii aktiivisesta lenkkeilystä
  • Nauttii tunnin päivälenkeistä
  • Pieni koira
  • Vähiten kuolaa
  • Turkki tarvitsee hoitoa joka toinen päivä
  • Allergisoiva rotu
  • Erittäin äänekäs koira
  • Vahtikoira. Haukkuu ja varoittaa
  • Muihin lemmikkeihin sopeutuminen voi edellyttää kouluttamista
  • Lapsiin sopeutuminen voi edellyttää kouluttamista

Alkuperä

Australianterrieri jalostettiin 1800-luvun alkupuolella työskentelemään ankarissa olosuhteissa. Koirat metsästivät käärmeitä ja jyrsijöitä maatiloilla ja kultakaivoksissa ja toimivat kaikenlaisissa maatilan töissä. Rodun jalostukseen käytettiin Pohjois-Englannista ja Skotlannista tuotuja terrierirotuja, ja siinä on muun muassa dandiedinmontinterrieriä, skyenterrieriä ja yorkshirenterrieriä sekä nyt jo sukupuuttoon kuolleita black and tan- ja skottiterrieriä. Näiden lopputuloksena syntyi australianterrieri, ja ensimmäinen rotuyhdistys perustettiin Australiassa jo 1887. Ison-Britannian kennelliitto tunnusti rodun virallisesti vuonna 1936, Yhdysvaltain kennelliitto vuonna 1958.

Luonne

Rotu on ystävällinen ja vilkas, miellyttämisenhaluinen ja rakastaa ihmisen seuraa ja kehuja. Näiden ominaisuuksien ansiosta rotu, toisin kuin monet muut terrierirodut, on yleensä helposti koulutettava. Rotu ei ole aggressiivinen, mutta puolustaa reviiriään toiselta koiralta. Jos olosuhteet sitä vaativat, aussi ilmaisee itseään haukkumalla, mutta räksyttäjä se ei ole.

Terveys

Australianterrieri on pääosin terve koirarotu, eikä sillä ole suurempia terveysongelmia.

Liikunta

Rotu tarvitsee noin tunnin liikuntaa päivittäin, mutta liikkuu mielellään enemmänkin, onhan se seurakoiran lisäksi myös työkoira! Lenkkeilyn ja leikkimisen lisäksi rotu harrastaa usein mielellään agilitya, tokoa ja muita koiraurheilulajeja.

Ravitsemus

Pienten koirien aineenvaihdunta on nopea, joten ne kuluttavat energiaa nopeasti. Pienen vatsalaukkunsa vuoksi niiden täytyy kuitenkin syödä pieniä määriä usein. Pienikokoisten koirien ravinnot on suunniteltu niin, että niissä on oikea määrä tärkeimpiä ravintoaineita ja pienemmät nappulat, jotka sopivat niiden suuhun. Ne myös lisäävät pureskelemista ja parantavat ruoansulatusta.

Turkinhoito

Hyväkuntoiselta australianterrieriltä lähtee hyvin vähän karvaa. Niiden turkki on helppohoitoinen ja säänkestävä, pituudeltaan noin 6,35 cm. Aluskarva on lyhyt ja pehmeä. Koira täytyy harjata ja kammata vähintään kerran viikossa ja tarkistaa, ettei koiran korvakäytävissä ole karvoja. Tarvittaessa turkki tulisi nyppiä, ei leikata.

Parhaiten lapsille sopivat rodut

Joidenkin koirien ajatellaan tulevan luonnostaan hyvin toimeen lasten kanssa, mutta kaikki koirat ja lapset tulee kuitenkin opettaa tulemaan toimeen yhdessä ja kunnioittamaan toisiaan sekä toimimaan turvallisesti. Pientä lasta ja koiraa ei saa koskaan jättää kaksin, ja aikuisen tulee aina valvoa niiden yhteiseloa.

dog

Onko tämä oikea rotu sinulle?

Jokaisella koiralla on oma, yksilöllinen luonteensa, mutta niiden käytöstä ohjaavat myös synnynnäiset vietit ja käytösmallit. Kokeile valintatyökaluamme niin näet, mitkä koirarodut vastaavat mieltymyksiäsi ja elämäntyyliäsi parhaiten. Kun sinä ja koirasi nautitte samoista asioista, olette molemmat onnellisia ja tyytyväisiä.

Mitä tulisi ottaa huomioon seuraavaksi?

Adoptointi

Koiran adoptointi löytöeläinkodista on äärimmäisen palkitsevaa. Usein koira saa toisen mahdollisuuden elämään. Moni koira odottaa rakastavaa loppuelämän kotia. Hyvämaineiset löytöeläinkodit tekevät kaikkensa varmistaakseen, että oikeat koirat päätyvät juuri oikeaan kotiin. Henkilökunta tutustuu huolella eläinkotiin tuleviin koiriin ja sekä sinuun, perheeseesi ja elämäntyyliisi, ennen kuin päättää, mitkä koirat sopisivat juuri sinulle. Henkilökunta myös neuvoo ja vastaa mielellään kaikkiin kysymyksiisi niin ennen adoptiota kuin sen jälkeenkin. Lisätietoja saat klikkaamalla tästä.

Hyvän kasvattajan löytäminen

Jos olet päättänyt hankkia rotukoiran, kannattaa etsiä hyvämaineinen kasvattaja. Ota yhteyttä Kennelliittoon tai rotujärjestön sihteeriin, sillä hänellä voi olla käytössään luettelo tulevista pentueista. Häneltä saat myös lähelläsi asuvien kasvattajien yhteystietoja. Pyri valitsemaan kasvattaja, joka on Kennelliiton hyväksyttyjen kasvattajien listalla. Käy koiranäyttelyissä tapaamassa kasvattajia kasvotusten ja kysele heiltä haluamasi rodun saatavuudesta.

Koiran toivottaminen tervetulleeksi

Hankit sitten pikkuruisen koiranpennun tai annat uuden kodin täyskasvuiselle koiralle, edessä on jännittäviä aikoja. Saatat suurta päivää odotellessasi kaivata muuta ajateltavaa. Onneksi muutama asia täytyykin hoitaa ennen uuden tulokkaan saapumista.