Australianterrieri

Australianterrieri

Australianterrierillä on säkäkorkeuteensa nähden pitkä kaula ja selkä, toisin kuin monilla muilla terriereillä. Turkki on päältä karkea ja suora, alta lyhyempi ja pehmeämpi. Väriltään se voi olla punainen tai jokin sinisen sävy parkinruskealla. ”Aussin” toivottu säkäkorkeus on uroksella täysikasvuisena noin 25 cm, nartulla hieman vähemmän, ja se painaa noin 6,5 kg (narttu hieman kevyempi).

Australianterrieri
  • Kokoluokka: Pieni
  • Turkinhoito: Useammin kuin kerran viikossa
Australianterrieri
  • Karvanlähtö: Vähäistä
  • Sopii allergikoille: Ei
  • Haukkuherkkyys: Äänekäs
  • Kennelliiton roturyhmä: Terrierit
Australianterrieri
  • Alone
  • Sietää muita lemmikkejä: Kohtuullisen hyvin
  • Soveltuvuus vahtikoiraksi: Keskiverto

Yleistä

Australianterrierillä on säkäkorkeuteensa nähden pitkä kaula ja selkä, toisin kuin monilla muilla terriereillä. Turkki on päältä karkea ja suora, alta lyhyempi ja pehmeämpi. Väriltään se voi olla punainen tai jokin sinisen sävy parkinruskealla. ”Aussin” toivottu säkäkorkeus on uroksella täysikasvuisena noin 25 cm, nartulla hieman vähemmän, ja se painaa noin 6,5 kg (narttu hieman kevyempi).

Historia

Australianterrieri jalostettiin 1800-luvun alkupuolella työskentelemään ankarissa olosuhteissa. Koirat metsästivät käärmeitä ja jyrsijöitä maatiloilla ja kultakaivoksissa ja toimivat kaikenlaisissa maatilan töissä. Rodun jalostukseen käytettiin Pohjois-Englannista ja Skotlannissa tuotuja terrierirotuja ja siinä on muun muassa dandiedinmontinterrieriä, skyenterrieriä ja yorkshirenterrieriä sekä nyt jo sukupuuttoon kuolleita black and tan- ja skottiterrieriä. Näiden lopputuloksena syntyi australianterrieri, ja ensimmäinen rotuyhdistys perustetiin Australiassa jo 1887. Ison-Britannian kennelliitto tunnusti rodun virallisesti vuonna 1936, Yhdysvaltain kennelliitto vuonna 1958.

Luonne

Rotu on ystävällinen ja vilkas, miellyttämisenhaluinen ja rakastaa ihmisen seuraa ja kehuja. Näiden ominaisuuksien ansiosta rotu, toisin kuin monet muut terrierirodut, on yleensä helposti koulutettava. Rotu ei ole aggressiivinen, mutta puolustaa reviiriään toiselta koiralta. Jos olosuhteet sitä vaativat, aussi ilmaisee itseään haukkumalla, mutta räksyttäjä se ei ole.

Terveys

Australianterrieri on pääosin terve koirarotu, eikä sillä ole suurempia terveysongelmia.

Liikunta

Rotu tarvitsee noin tunnin liikuntaa päivittäin, mutta liikkuu mielellään enemmänkin, onhan se seurakoiran lisäksi myös työkoira! Lenkkeilyn ja leikkimisen lisäksi rotu harrastaa usein mielellään agilitya, tokoa ja muita koiraurheilulajeja.

Ravitsemus

Pienten koirien aineenvaihdunta on nopea, joten ne kuluttavat energiaa nopeasti. Pienen vatsalaukkunsa vuoksi niiden täytyy kuitenkin syödä pieniä määriä usein. Pienikokoisten koirien ravinnot on suunniteltu niin, että niissä on oikea määrä tärkeimpiä ravintoaineita ja pienemmät nappulat, jotka sopivat niiden suuhun. Ne myös lisäävät pureskelemista ja parantavat ruoansulatusta.

Turkinhoito

Hyväkuntoiselta australianterrieriltä lähtee hyvin vähän karvaa. Niiden turkki on helppohoitoinen ja säänkestävä, pituudeltaan noin 6,35 cm. Aluskarva on lyhyt ja pehmeä. Koira täytyy harjata ja kammata vähintään kerran viikossa ja tarkistaa, ettei koiran korvakäytävissä ole karvoja. Tarvittaessa turkki tulisi nyppiä, ei leikata.