Tämä on kohtalaisen kookas, voimakas, mutta tyylikäs koira. Dobermannin turkki on sileä ja lyhyt, ja sillä on ylväs ryhti– verrattavissa täysiveriseen hevoseen. Tämä rotu on täynnä energiaa ja älyä, mikä tekee niistä loistavia vartijoita ja mahtavia työntekijöitä poliisin ja armeijan tehtäviin.
| Elinikä: | 10-13 vuotta |
| Paino : | Aikuisena painaa noin 32-45 kg |
| Säkäkorkeus : | Aikuiset urokset ovat noin 69 cm ja aikuiset naaraat 65 cm. |
| Värit : | Ruskea, musta, sininen tai ruskeankeltainen (tunnetaan myös nimellä Isabella) ruosteen värisin merkein. |
| Koko : | Suuri |
| Kennelliiton ryhmä : | Työkoira |
Dobermanni on koira, joka tarvitsee sekä henkisiä että fyysisiä aktiviteetteja. Dobermannista voi tulla hyvä perhekoira, jos se sosiaalistetaan varhaisessa vaiheessa muiden koirien, lemmikkieläinten ja lasten kanssa. Koska nämä koirat ovat uskollisia ja kiintyvät omistajiinsa heposti, niillä on myös vahva vaisto suojella kotiaan. Ne ovat usein ”yhden ihmisen koiria”, ja ne ”kuuluvat” yleensä enemmän yhdelle perheenjäsenelle kuin koko perheelle. Dobermannit suhtautuvat usein epäluuloisesti vieraisiin ihmisiin ja koiriin. Kokonsa, voimansa ja aktiivisuutensa sekä vartiointitaipumuksensa vuoksi ne eivät sovi kokemattomille omistajille tai omistajille, joilla ei ole aikaa näiden vaativien koirien liikuttamiseen ja kouluttamiseen.
Dobermanni luotiin hyvin erityistä tehtävää varten. Saksalainen veronkantaja Louis Dobermann oli 1800-luvun lopulla kyllästynyt tulemaan ryöstetyksi, kun hän oli keräämässä rahaa, ja hän päätti, että hän tarvitsi tehokkaan suojelukoiran itselleen. Koska hän oli myös paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen johtaja, hänellä oli runsaasti mahdollisuuksia tehdä monimutkaisia roturisteytyksiä saadakseen aikaan fyysisesti vaikuttavan koiran, joka olisi tarvittaessa sekä hurja että tehokas pelote. Valitettavasti herra Dobermann oli paljon parempi veronkantaja kuin roturisteytyksien kirjaaja, minkä takia on pitkälti arvailujen varassa, mitä rotuja hän käytti luodakseen täydellisen kumppaninsa. On arveltu, että hän on käyttänyt pinsereitä, rottweilereita, beauceroneja ja saksanseisojia, mutta hämäristä alkuaskeleista huolimatta hän loi vaikuttavan ja nykyään hyvin rakastetun koiran.
Vuoteen 1899 mennessä Saksan Kennelliitto tunnusti rodun, ja dobermanneista tuli pian suosittuja kaikkialla maailmassa niiden lähes lyömättömien taitojen vuoksi kiinteistöjen vartijoina ja turvatehtävissä. Niiden vartiointivaistot ovat vuosien mittaan heikentyneet ja nykyään rotua nähdään useammin seurakoirina, mutta vartiointivaistot eivät ole kovin syvällä pinnan alla.
Dobermanni voi kärsiä seuraavista terveysongelmista:
Kennelliiton ensisijaiset terveysohjelmat ja testit:
¹ C. A. Calvert, ”Thyroid-stimulating hormone stimulation tests in cardiomyopathic Doberman pinschers: A retrospective study”, 1998, Journal of Veterinary Internal Medicine.
Dobermanni tarvitsee runsaasti koiralle sopivaa liikuntaa, koulutusta ja virikkeitä. Kyseessä on aktiivinen ja urheilullinen rotu, joka nauttii pitkistä kävelylenkeistä, joihin kuuluu myös vapaana juoksemista. Aikuiselle dobermannille suositellaan yli kaksi tuntia päivittäistä liikuntaa sekä jatkuvaa kouluttamista. Dobermannit ovat myös leikkisä koirarotu, joten ne nauttivat leluista ja vuorovaikutteisista leikeistä, jotka pitävät niiden aivot ja kehon stimuloituna.
Tarvitset paljon kärsivällisyyttä ja sinun on omistauduttava positiiviseen, palkitsemiseen perustuvaan koulutukseen, johon sinun on varattava runsaasti aikaa. Tästä hitaasti kypsyvästä rodusta tulee loppujen lopuksi ihania seurakavereita, mutta siihen kuluu paljon aikaa ja vaivaa. Ne ovat innokkaita miellyttämään ja tekemään töitä, ja niille on tärkeää tuntea olonsa onnistuneeksi, mutta niitä on myös opetettava rentoutumaan. Sinun on oltava hyväkuntoinen, aktiivinen ja sinulla on oltava runsaasti vapaa-aikaa. Rotu sopii paremmin lapsettomalle perheelle tai perheelle, jossa on vanhempia teinejä, jotka voivat auttaa ison koiran lenkittämisessä ja kouluttamisessa.
Suurilla koirilla on suuri ruokahalu ja ne myös hyötyvät erilaisesta ravintotasapainosta, mukaan lukien kivennäisaineet ja vitamiinit, kuin pienet koirarodut. Dobermannit ovat alttiita turvotukselle ja vatsaongelmille; pienemmät, useammin tarjoillut ateriat voivat auttaa minimoimaan näitä terveysriskejä.
Dobermannit vaativat hyvin vähän turkinhoitoa. Hyvä hankaus kumisella turkinhoitokintaalla poistaa kuolleet tai irtonaiset karvat.
Vaikka dobermannista voi tulla loistava perhekoira, joka omistautuu koko perheelle, ne ovat yleensä liian suuria pienemmille lapsille, ja ne voivat olla ongelmallisia vierailevien lasten tai heidän vanhempiensa kanssa, joten ne sopivat paremmin lapsettomiin kotitalouksiin tai kotitalouksiin vanhempien lasten kanssa, jotka ymmärtävät koiran tarpeet ja luonteen. Joidenkin koirien ajatellaan tulevan luonnostaan hyvin toimeen lasten kanssa, mutta kaikki koirat ja lapset tulee kuitenkin opettaa tulemaan toimeen yhdessä ja kunnioittamaan toisiaan sekä toimimaan turvallisesti. Pientä lasta ja koiraa ei saa koskaan jättää kaksin, ja aikuisen tulee aina valvoa niiden yhteiseloa.
Dobermanni on suuri koirarotu, jolla on suuri liikunnantarve, ja se tarvitsee siksi huomattavan kokoisen talon ja pihan - ja mieluiten pääsyn maaseudulle pitkiä kävelylenkkejä varten. Jos koiran on tarkoitus liikkua vapaasti pihassa, on varmistettava, että vierailijat pääsevät etuovelle turvallisesti tavarantoimituksia yms. varten.
Dobermannit ovat älykkäitä ja työskentelevät mielellään omistajansa kanssa, ja ne ovat erittäin hyvin koulutettavissa. Nämä ovat koiria, jotka on koulutettava erinomaiselle tasolle, jotta ne voidaan pitää hallinnassa ja turvallisina, ja jotta niiden luontaiset vartiointivaistot saadaan hallintaan. Dobermannien varhainen sosiaalistaminen on erittäin tärkeää, sillä niiden luontainen epäluuloisuus vieraita kohtaan voi aiheuttaa vakavia ongelmia, jos ne eivät ole tarpeeksi sosiaalistettuja ja jos ne eivät ole hyvin hallittavissa.
