Dobermanni
Dobermanni on melko suuri ja voimakas, mutta elegantti eläin. Sen turkki on sileä ja lyhyt, ja Suomessa hyväksyttyjä värejä ovat musta ja ruskea ruosteenpunaisin merkein. Koiran vartalon tulee olla ylväs, ja jokainen koira muistuttaa uljaudessaan täysiveristä hevosta. Täysikasvuisen uroksen säkäkorkeus on 68-72 cm ja nartun 63-68 cm. Paino täysikasvuisena noin 32-45 kg.
- Kokeneelle omistajalle soveltuva koira
- Edellyttää runsaasti koulutusta
- Nauttii aktiivisesta lenkkeilystä
- Nauttii tunnin tai kahden päivälenkeistä
- Iso koira
- Vähiten kuolaa
- Turkki tarvitsee hoitoa kerran viikossa
- Allergisoiva rotu
- Hiljainen koira
- Vahtikoira. Haukkuu, varoittaa ja suojelee fyysisesti
- Muihin lemmikkeihin sopeutuminen voi edellyttää kouluttamista
- Lapsiin sopeutuminen voi edellyttää kouluttamista
Alkuperä
Saksalainen yövartija, rankkuri ja veronkerääjä Louis Dobermann kaipasi seurakseen kierroksilleen suojelukoiraa, joka olisi ominaisuuksiltaan ylivertainen. Hän päätti kehittää rodun itse 1800-luvun lopulla. Hänen sanotaan käyttäneen rottweilereita ja tanskandoggeja, joilta rotu sai kokonsa ja voimansa, vinttikoiria niiden nopeuden vuoksi ja manchesterinterrieriä, jolta rotu sai sileän turkin ja hienostuneet linjansa sekä terrierimäisen sitkeytensä. Muita mahdollisesti risteytyksessä mukana olleita rotuja ovat snautseri, pinseri, saksanpaimenkoira, lyhytkarvainen saksanseisoja ja weimarinseisoja. Dobermanni rekisteröitiin Saksassa vuonna 1893.
Luonne
Dobermanni tarvitsee älyllisiä ja fyysisiä virikkeitä. Ne täytyy kouluttaa hyvin, sillä ikävystyneelle koiralle kehittyy käytöshäiriöitä. Kun koira sosiaalistetaan nuorena toisiin koiriin, dobermannista saadaan mainio perhekoira. Se on uskollinen ja osoittaa kiintymystään auliisti ja on varmasti luotettava kotinsa vartija. Koiralla on tapana olla yhden ihmisen koira, eikä se siedä kiusantekoa, joten lapset täytyy opettaa käyttäytymään oikein koiran seurassa. Omistaja on vastuussa koiransa käytöksestä. Jos sinulla ei ole riittävästi aikaa tai et omaa aiempaa kokemusta koirista, tämä ei ole oikea rotu sinulle.
Terveys
Dobermannien yleisimpiä terveysongelmia ovat sydänsairaudet, selkänikamien yhteenluutuminen (spondyloosi) ja von Willebrandin tauti (verenvuototaipumus). Monien muiden rotujen tavoin rodulla esiintyy toisinaan myös perinnöllisiä silmäsairauksia ja lonkkanivelen kehityshäiriötä (dysplasia, voi heikentää koiran liikkuvuutta). Siksi koirien silmät ja lonkat tulee tutkia ennen jalostuskäyttöä.
Liikunta
Vuoden ikään asti koiranpennun liikunnan tulisi muodostua lyhyistä, mutta säännöllisistä kävelylenkeistä. Liiallinen liikunta pentuna saattaa aiheuttaa nivelongelmia. Rotu on aktiivinen ja rakastaa vapaana juoksemista. Täysikasvuiselle dobermannille suositellaan yli kahta tuntia liikuntaa päivässä ja lisäksi jatkuvaa koulutusta.
Ravitsemus
Suurilla koirilla on suuri ruokahalu ja ne myös hyötyvät erilaisesta ravintotasapainosta, mukaan lukien kivennäisaineet ja vitamiinit, kuin pienet koirarodut. Dobermanneilla esiintyy suhteellisen paljon turvotusta ja vatsavaivoja. Näitä voi ehkäistä tarjoamalla koiralle pienempiä aterioita useammin.
Turkinhoito
Dobermannin turkki ei tarvitse erityisen paljon hoitoa. Huolellinen käsittely kumisella harjaushanskalla poistaa irtokarvat turkista.
Parhaiten lapsille sopivat rodut
Joidenkin koirien ajatellaan tulevan luonnostaan hyvin toimeen lasten kanssa, mutta kaikki koirat ja lapset tulee kuitenkin opettaa tulemaan toimeen yhdessä ja kunnioittamaan toisiaan sekä toimimaan turvallisesti. Pientä lasta ja koiraa ei saa koskaan jättää kaksin, ja aikuisen tulee aina valvoa niiden yhteiseloa.
