Suomenlapinkoiralla on voimakas paimennusvietti ja se on myös innokas metsästäjä. Kotioloissa se on aina valpas ja hyvä vahtikoira, mutta myös rauhallinen, sosiaalinen ja uskollinen seurakoira. Rotu ei ole yhtä äänekäs kuin jotkut pystykorvat, mutta koiralla saattaa olla taipumusta haukkuun, ja se täytyy kouluttaa hiljenemään käskystä.
Saamelaiset ovat käyttäneet lapinkoiraa työkoirana jo vuosisatojen ajan. Sen ensisijainen tehtävä on ollut porotokkien paimentaminen, mutta aikoinaan se on luultavasti ollut myös metsästys- ja suojelukoira. Moottorikelkan yleistymisen seurauksena rotu ei ole enää yhtä laajasti käytössä porojen paimentamisessa, mutta sitä kuitenkin käytetään tähänkin tarkoitukseen edelleen. Suomenlapinkoira laukkaa paimentaessaan porotokkaa ja työskentelee yhdessä lyhyempikarvaisen, ravaavan lapinporokoiran kanssa, joka on myös yksi alueen alkuperäisroduista.
Monien muiden rotujen tavoin suomenlapinkoiralla esiintyy toisinaan perinnöllisiä silmäsairauksia ja lonkkanivelen kehityshäiriötä (dysplasia, voi heikentää koiran liikkuvuutta). Siksi koirien silmät ja lonkat tulee tutkia ennen jalostuskäyttöä.
Suomenlapinkoira tarvitsee noin tunnin liikuntaa päivittäin. Rotu on aktiivinen ja nauttii koiraharrastuksiin osallistumisesta, esimerkiksi agilitysta tai canicrossista. Joillain on valpas riistavietti, joten koiran luoksetulo täytyy varmistaa, jotta se jättää tarvittaessa kutsusta saaliinsa rauhaan.
Koirasi tarvitsee tasapainoisen ruokavalion, joka sisältää kaikkia ravintoaineita, ja sillä tulee aina olla saatavilla raikasta vettä. Koiran kunto tulee tarkastaa säännöllisesti, jotta se pysyy hyväkuntoisena. Muista tarjota koiralle ravintoa vähintään kaksi kertaa päivässä kyseisen ravinnon ruokintaohjeiden mukaisesti.
Koiran kaksinkertainen turkki koostuu pitkästä, suorasta päällyskarvasta, joka on lyhyempi pään alueella ja etujaloissa, sekä paksusta, pehmeästä alusvillasta. Uroksen kaulaa ja niskaa ympäröi tuuhea kaulus. Turkkia täytyy hoitaa parina päivänä viikossa, karvanlähtöaikaan tarvittaessa päivittäin.
Joidenkin koirien ajatellaan tulevan luonnostaan hyvin toimeen lasten kanssa, mutta kaikki koirat ja lapset tulee kuitenkin opettaa tulemaan toimeen yhdessä ja kunnioittamaan toisiaan sekä toimimaan turvallisesti. Pientä lasta ja koiraa ei saa koskaan jättää kaksin, ja aikuisen tulee aina valvoa niiden yhteiseloa.
