Havannankoira on vilkas, ulospäinsuuntautunut koira, joka on ystävällinen ja rakastava. Monien kääpiökoirien tavoin se rakastaa ihmisiä, myös lapsia, ja on parhaimmillaan seurakoirana. Koira kärsii, jos joutuu jäämään kovin usein pitkäksi aikaa yksin. Koira on leikkisä ja kauniin ulkomuotonsa lisäksi se on myös älykäs ja nauttii harjoittelusta ja uusien asioiden oppimisesta.
Havannankoira kuuluu bichoneihin, joita ovat muun muassa bichon frisé, bolognese, coton de tuléar, löwchen ja maltankoira. Alun perin Välimeren alueelta kotoisin olleet pienet, valkoiset koirat kiersivät kauppiaiden seurassa ympäri maailmaa ja rodusta jalostui useita eri muunnoksia. Kuubaan saavuttuaan rodusta kehittyi havannankoira, josta tuli aluksi yläluokan sylikoira ennen kuin sen valloitti tavallisten kuubalaisten sydämet. Suomeen rotu tuli 1980-luvun lopulla ja on vakiinnuttanut suosionsa.
Monien pienten rotujen tavoin havannankoira kärsii toisinaan kuitenkin polvilumpion sijoiltaanmenosta (patellaluksaatio). Kuten monet muut rodut, sillä esiintyy joitain perinnöllisiä silmäsairauksia, joten jalostuskäyttöön tulevien koirien silmät on tutkittava.
Pienenä rotuna havannankoira tarvitsee vain noin puoli tuntia liikuntaa päivittäin. Rotu on leikkisä ja voi purkaa energiaansa lenkkeilyn lisäksi leikkimällä pihalla ihmisperheensä kanssa. Sen mielipuuhaa on seurata omistajaansa mihin tämä meneekin.
Kääpiökoirien aineenvaihdunta on nopea, joten ne kuluttavat energiaa nopeasti. Pienen vatsalaukkunsa vuoksi niiden täytyy kuitenkin syödä pieniä määriä usein. Pienikokoisten koirien ravinnot on suunniteltu niin, että niissä on oikea määrä tärkeimpiä ravintoaineita ja pienemmät nappulat, jotka sopivat niiden suuhun. Ne myös lisäävät pureskelemista ja parantavat ruoansulatusta.
Havannankoiran turkki on pehmeä ja silkkinen. Runsas päällyskarva on aaltoileva tai hieman kihartuva ja sen alla on aluskarva. Turkki täytyy harjata päivittäin, jotta se pysyy siistinä.
Joidenkin koirien ajatellaan tulevan luonnostaan hyvin toimeen lasten kanssa, mutta kaikki koirat ja lapset tulee kuitenkin opettaa tulemaan toimeen yhdessä ja kunnioittamaan toisiaan sekä toimimaan turvallisesti. Pientä lasta ja koiraa ei saa koskaan jättää kaksin, ja aikuisen tulee aina valvoa niiden yhteiseloa.
