Pitkäkarvainen mäyräkoira on keskikokoinen, lyhytjalkainen koira, joka kasvaa yleensä noin 35 cm korkeaksi ja painaa aikuisena 9–12 kg.
Sen turkki on pehmeä ja sileä tai kevyesti laineikas. Jalkojen takaosissa, korvissa ja hännässä on kaunista, pitkää hapsukarvoitusta.
Rotua esiintyy monissa eri väreissä, mutta kaikkia värimuunnoksia ei hyväksytä jalostukseen tai näyttelyihin terveyssyistä.
Mäyräkoirasta on olemassa useita eri muunnoksia, joita yhdistävät samankaltainen rakenne: lyhyet jalat, pitkä vartalo ja pitkä kuono. Muunnokset eroavat toisistaan erityisesti turkinhoidon tarpeen, luonteen sekä ihanteellisen elinympäristön osalta.
Lyhytkarvainen mäyräkoira vaatii vähiten turkinhoitoa. Karkeakarvainen mäyräkoira tarvitsee säännöllistä trimmausta, kun taas pitkäkarvainen mäyräkoira vaatii tiheämpää harjausta, mutta sitä pidetään usein luonteeltaan rauhallisimpana ja rennompana tyyppinä.
Karkeakarvaiset mäyräkoirat ovat yleensä rohkeampia ja voivat muistuttaa joiltakin luonteenpiirteiltään terriereitä. Lyhytkarvainen mäyräkoira sijoittuu puolestaan energiatason ja itsevarmuuden osalta näiden kahden muun tyypin väliin.
Pitkäkarvaisia mäyräkoiria esiintyy monissa eri väreissä. Sävyt vaihtelevat vaaleista väreistä, kuten kermanvärisestä ja vaaleanvaaleasta, lämpimiin sävyihin, kuten kultaiseen, punaiseen ja suklaanruskeaan. Rotua tavataan myös tummemmissa väreissä, kuten mustana ruskein merkein.
Harvinaisemmat värimuunnokset, kuten sininen ja isabella, ovat sävyltään pehmeän harmaita tai vaaleanruskeita. Kuvioiduissa värityksissä turkissa on vaaleampia merkkejä tummemman pohjavärin päällä. Vaaleammat turkinvärit voivat haalistua auringonvalossa helpommin, ja ne saattavat vaatia hellävaraisempaa hoitoa sekä erityistä huomiota ihon hyvinvointiin verrattuna voimakkaammin pigmentoituihin värityksiin.
Rotumääritelmä hyväksyy yksivärisen punaisen sekä mustan ruskein merkein ja suklaanruskean ruskein merkein. Kuvioidut väritykset hyväksytään vain silloin, kun ne esiintyvät sallittujen pohjavärien yhteydessä. Kermanvärinen turkki hyväksytään joissakin kääpiömäyräkoiran muunnoksissa, kun taas sinistä ja isabellaa pidetään epätoivottuina väreinä, eikä niitä hyväksytä näyttelyihin.
Pitkäkarvainen mäyräkoira on rohkea ja eloisa koirarotu, jolla on vahva persoonallisuus. Sitä pidetään yleensä rauhallisempana kuin lyhytkarvaista tai karkeakarvaista mäyräkoiraa, mutta se säilyttää silti rodulle tyypillisen itsenäisen ja toisinaan itsepäisen luonteensa.
Lisäksi rotu tunnetaan uskollisuudestaan ja hyväntahtoisuudestaan.
Mäyräkoira on erinomainen hajujälkien seuraaja, mutta se toimii yhtä hyvin myös rakastavana ja ystävällisenä perhekoirana. Rodun alkuperä metsästyskoirana näkyy edelleen sen käyttäytymisessä, minkä vuoksi se saattaa toisinaan haukkua ja ilmaista itseään melko äänekkäästi.
Alkuperämaa: Saksa
Mäyräkoiran historia ulottuu aina 1400-luvun Saksaan saakka. Rotu saapui myöhemmin myös Britanniaan prinssi Albertin, kuningatar Victorian puolison, mukana. Sen lyhyet jalat mahdollistivat työskentelyn maan alla, missä koira pystyi seuraamaan mäyriä ja muita riistaeläimiä niiden koloihin. Löydettyään saaliin se haukkui äänekkäästi ilmoittaakseen metsästäjille eläimen sijainnin.
1800-luvulla mäyräkoira saavutti suuren suosion sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa. Ensimmäisen maailmansodan aikana rodun suosio kuitenkin väheni sen saksalaisen alkuperän vuoksi.
Nykyään mäyräkoira on jälleen suosittu perhekoira, ja pitkäkarvaista mäyräkoiraa pidetään rodun erityisen näyttävänä ja eleganttina muunnoksena.
Mäyräkoirien yleisimmät terveysongelmat liittyvät niiden pitkään vartaloon, mikä altistaa ne erilaisille selkävaivoille. Myös sydänsairauksia esiintyy rodussa suhteellisen usein.
Kuten monilla muillakin koiraroduilla, mäyräkoirilla voi esiintyä erilaisia perinnöllisiä silmäsairauksia. Tämän vuoksi jalostukseen käytettävien koirien silmät tulisi tutkia säännöllisesti.
Mäyräkoira tarvitsee aktiivisen ja energisen omistajan. Lyhyistä jaloistaan huolimatta se on energinen rotu, joka nauttii liikunnasta ja tekemisestä. Joissakin tilanteissa koiraa voi kuitenkin olla tarpeen auttaa tai kantaa esteiden yli.
Rotu on älykäs ja sillä on vahva halu ratkaista ongelmia, joten sen henkisestä aktivoinnista on tärkeää huolehtia. Erilaiset haastavat aktiviteetit ja tehtävät sopivatkin mäyräkoiralle erinomaisesti.
Mäyräkoirilla voi olla vaikeuksia kulkea portaita ylös ja alas, minkä vuoksi ne viihtyvät usein parhaiten kodissa, jossa ei ole useita kerroksia.
Pitkäkarvainen mäyräkoira on mäyräkoiramuunnoksista kaikkein vaativin turkinhoidon suhteen. Sen pehmeä ja sileä turkki on pidempää erityisesti rinnassa, vatsassa, hännässä sekä jalkojen takaosissa. Nämä alueet takkuuntuvat helposti, ellei turkkia harjata huolellisesti vähintään kolme kertaa viikossa.
Lyhyiden jalkojensa vuoksi koiran vartalo on lähellä maata, minkä seurauksena turkki kerää helposti likaa ja roskia ulkoilun aikana. Siksi koira kannattaa tarkistaa kotiin palatessa. Erityistä huomiota on hyvä kiinnittää korviin sekä anturoiden väleihin. Koiraa nostettaessa tulee myös toimia varovasti.
Pitkäkarvainen mäyräkoira hyötyy säännöllisestä harjauksesta, joka auttaa ehkäisemään takkujen muodostumista. Korvien, rinnan, vatsan ja hännän karvat kannattaa käydä läpi myös kammalla. Harjausta suositellaan 3–4 kertaa viikossa takkuuntumisen ehkäisemiseksi. Keväällä ja alkusyksystä, jolloin aluskarva vaihtuu runsaammin, päivittäinen turkinhoito voi olla tarpeen.
Mieto selvityssuihke voi auttaa suojaamaan turkkia ja ehkäisemään takkujen muodostumista, erityisesti korvien taakse, missä niitä syntyy helposti.
Omistajat, jotka toivovat koiralle erityisen siistiä ulkonäköä, valitsevat usein kevyen siistimisen tassujen, sukuelinten alueen ja hännän ympäriltä. Monet ammattimaiset trimmaajat tarjoavat myös suosittuja viimeistelyleikkauksia, jotka säilyttävät turkin luonnollisen ilmeen samalla vähentäen sen painoa ja takkuuntumista.
Pitkäkarvainen mäyräkoira tarvitsee vähintään tunnin liikuntaa päivittäin. Ennen kuin annat koiran liikkua vapaana, on tärkeää varmistaa, että se tulee luotettavasti luokse kutsuttaessa. Rodulla on vahva metsästysvietti, ja se seuraa herkästi hajujälkiä omien vaistojensa ohjaamana.
Mäyräkoira saattaa innostua tutkimaan pieniä koloja ja ahtaita paikkoja tai jopa kaivautumaan aitojen ali hajujen perässä. Tämän vuoksi turvallinen ulkoilualue ja hyvä luoksetulokoulutus ovat rodulle erityisen tärkeitä.
Vaikka mäyräkoira ei ole suurikokoinen koira, sillä on pitkä selkä. Tämän vuoksi on hyvä tehdä joitakin varotoimia, kuten käyttää portaita tai ramppia, jotta koira välttyy hyppäämästä toistuvasti huonekalujen päälle tai niiltä alas.
Toistuvaa kulkemista pitkiä portaita ylös ja alas tulisi välttää, minkä vuoksi rotu soveltuu parhaiten yksitasoisiin koteihin. Pieni tai keskikokoinen piha on sille riittävä, kunhan koira saa lisäksi monipuolisia ja säännöllisiä kävelylenkkejä.
Mäyräkoiran ruokavalion tulee sisältää oikeassa suhteessa kaikki tärkeimmät ravintoaineet, ja sillä tulee aina olla saatavilla raikasta ja puhdasta vettä.
Koiran painoa ja yleiskuntoa on hyvä seurata säännöllisesti, jotta se pysyy terveenä ja hyvässä kunnossa. Mäyräkoira tulisi ruokkia vähintään kaksi kertaa päivässä, ja ruokinnassa kannattaa aina noudattaa käytettävän koiranruoan pakkauksessa annettuja ohjeita.
Ylipainon välttäminen on erityisen tärkeää, sillä ylimääräinen paino voi kuormittaa koiran pitkää selkää ja lisätä selkäongelmien riskiä.
Tutustu pienten ja keskikokoisten koirarotujen koiranruokiin.
Pitkäkarvaista mäyräkoiraa ei välttämättä pidetä kaikkein helpoimpana koulutettavana rotuna, mutta se oppii kyllä hyvin perustaidot. Kärsivällisen ja positiiviseen vahvistamiseen perustuvan koulutuksen avulla koira voi oppia kulkemaan nätisti hihnassa, rauhoittumaan sekä tulemaan luokse kutsuttaessa.
Rotu on yleensä ystävällinen, mutta on tärkeää, että se sosiaalistetaan jo varhaisesta iästä lähtien sekä ihmisiin että muihin lemmikkeihin. Tämä auttaa sitä kasvamaan tasapainoiseksi ja itsevarmaksi koiraksi.
Pitkäkarvainen mäyräkoira voi olla hyvä perhekoira perheille, joissa on vanhempia lapsia, tai kotitalouksiin, joissa ei ole lapsia. Pitkän selkänsä vuoksi rotu on altis vammoille, ja hitaasti kasvavana koirana se voi olla erityisen herkkä vääränlaiselle käsittelylle pentuaikana. Pienet lapset saattavat esimerkiksi yrittää nostaa pentua syliin tai leikkiä sen kanssa liian rajusti, mitä koira ei välttämättä siedä.
Vaikka monia koirarotuja pidetään lapsiystävällisinä, on tärkeää, että sekä lapset että koirat oppivat kohtelemaan toisiaan kunnioittavasti ja turvallisesti. Koiria ja pieniä lapsia ei koskaan tulisi jättää keskenään ilman valvontaa, vaan kaiken kanssakäymisen tulisi tapahtua aikuisen valvonnassa.
Lue lisää koiran tuomisesta uuteen kotiin täältä.
