Bernhardinkoira

Bernhardinkoira

Korkea ja erittäin jykevä bernhardinkoira on yksi helpoimmin tunnistettavista roduista. Lihaksikkaan koiran pää on voimakas ja mahtava, ja koira pystyy liikkumaan hankalimmissakin maastoissa rauhallisin ja pehmein liikkein. Koiran värejä ovat oranssi, mahonginpunaisen juovikas, punajuovikas tai valkoinen, jossa on laikkuja näistä väreistä. Täysikasvuinen uros on vähintään 70 cm korkea ja narttu vähintään 65 cm. Koira painaa noin 68-91 kg.

Ulkonäkö
  • Kokoluokka: Jätti
  • Turkinhoito: Useammin kuin kerran viikossa
Ulkonäkö
  • Karvanlähtö: Runsasta
  • Sopii allergikoille: Ei
  • Haukkuherkkyys: Yleensä hiljainen
  • Kennelliiton roturyhmä: Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat
Fisiikka
  • Alone
  • Sietää muita lemmikkejä: Hyvin
  • Soveltuvuus vahtikoiraksi: Keskiverto

Yleistä

Korkea ja erittäin jykevä bernhardinkoira on yksi helpoimmin tunnistettavista roduista. Lihaksikkaan koiran pää on voimakas ja mahtava, ja koira pystyy liikkumaan hankalimmissakin maastoissa rauhallisin ja pehmein liikkein. Koiran värejä ovat oranssi, mahonginpunaisen juovikas, punajuovikas tai valkoinen, jossa on laikkuja näistä väreistä. Täysikasvuinen uros on vähintään 70 cm korkea ja narttu vähintään 65 cm. Koira painaa noin 68-91 kg.

Historia

Bernhardinkoira on saanut nimensä Isossa Sankt Bernhardin solassa sijainneelta majatalolta, jonka munkki Bernhard Mentonilainen perusti vuonna 980 jaa. Se toimi suojapaikkana matkalaisille vaarallisessa Alppien solassa Sveitsin ja Italian välillä. Vuoteen 1707 mennessä kiireiset munkit ymmärsivät, että koirat olivat parempia pelastamaan hätään joutuneita matkalaisia, sillä niillä on ylivertainen hajuaisti ja voimat sekä säänkestävä turkki ja luontainen suuntavaisto. Näin munkit aloittivat oman jalostusohjelmansa luodakseen uuden rodun, jolle he antoivat nimeksi alppimastiffi. Upeista pelastusoperaatioista kerrottiin sankaritarinoita, joiden mukaan muun muassa yksi kuuluisimmista koirista, Barry, oli pelastanut yli 40 ihmisen hengen.

Luonne

Bernhardinkoiraa voi kuvata lyhyesti lempeäksi jättiläiseksi. Ne ovat lempeitä ja luotettavia koiria, jotka rakastavat perhe-elämää. Rotu on erittäin uskollinen lemmikki, joka ei juuri hauku, mutta puolustaa varmasti perhettään ja tämän omaisuutta, jos pitää sitä tarpeellisena. Ne sopeutuvat yleensä elämään toisten lemmikkien kanssa ongelmitta. Nuori koira täytyy kouluttamaan kulkemaan hihnassa vetämättä, koska tavasta on vaikea oppia pois vanhempana.

Terveys

Bernhardinkoiran pahimpia terveysongelmia ovat erilaiset luuston kehityshäiriöt, sekä luusyöpä, epilepsia ja sydänsairaudet. Monien muiden rotujen tavoin ne voivat kärsiä myös perinnöllisistä silmäsairauksista ja kyynär- ja lonkkanivelten kehityshäiriöistä (mahdollisesti kivulias ja liikkuvuutta heikentävä dysplasia). Koirien silmät ja lonkat tulee tutkia ennen jalostuskäyttöä.

Liikunta

Bernhardinkoiran pennun liikuntamääriä tulee lisätä vähitellen, ettei koiran kasvavaa luustoa ja herkkiä kudoksia rasiteta liikaa. Myös täysikasvuisen koiran kohdalla liikuntamääriä lisätään vähitellen. Ottaen huomioon bernhardilaisen koon, se ei tarvitse erityisen paljon liikuntaa, vain noin tunnin päivässä.

Ravitsemus

Erittäin suurilla koirilla on erittäin suuri ruokahalu ja ne tarvitsevat erityisen ravintotasapainon, mukaan lukien kivennäisaineet ja vitamiinit, joka auttaa tukemaan nivelten ja rustojen erityistarpeita. Bernhardinkoirilla esiintyy suhteellisen paljon turvotusta ja vatsavaivoja. Näitä voi ehkäistä tarjoamalla koiralle pienempiä aterioita useammin.

Turkinhoito

Rodusta on kahta erilaista muunnosta, pitkä- ja lyhytkarvainen. Koiran turkinhoito on helppoa, jos ei lasketa sitä, kuinka paljon karvaa kaikkiaan on! Koira täytyy harjata tai kammata monta kertaa viikossa irtokarvojen poistamiseksi. Koiran korvat puhdistetaan ja silmät tarkastetaan säännöllisesti, erityisesti jos sillä on roikkuvat silmäluomet. Bernhardinkoirat ovat siistejä koiria, mutta monet niistä kuolaavat.