Englanninkettukoira

Yleistä

Englanninkettukoira on suuri, voimakas koirarotu, jonka lyhyt turkki voi olla mitä tahansa tunnistettua ajokoiraväriä. Sillä on riippukorvat, syvä rinta ja lihaksikas rakenne. Koiran häntä on korkealle kiinnittynyt, mutta ei kaarru selän päälle. Täysikasvuisen koiran säkäkorkeus on noin 58-64 cm ja se painaa noin 29-32 kg.

Historia

Koiran jalostuksessa on käytetty useita ajokoiria, vinttikoiran eleganssia, kettuterrieriä ja jopa englanninbulldoggia. Näin syntynyttä englanninkettukoiraa käytettiin metsästykseen jo 1700-luvulta, kun ketunmetsästys ohitti suosiossa hirvieläinten metsästyksen. Koirat elivät suurten kartanoiden tiluksilla laumoissa, jotta hyväosaiset pääsivät huvittelemaan metsästyksen parissa. Englanninkettukoira onkin aina ollut ensisijaisesti metsästyskoira ja laumaeläin, ei niinkään näyttelykoira tai lemmikki.

Luonne

Englanninkettukoira on täysiverinen laumaeläin. Rotua on jalostettu vuosisatojen ajan metsästystarkoitukseen ja se sopii moderniin kotiin ja elämäntyyliin vain harvoin. Se jaksaa juosta kilometrikaupalla joka päivä. Koira tulee kuitenkin hyvin toimeen muiden koirien ja ihmisten kanssa, myös lasten, ja se on luonteeltaan ystävällinen ja seurallinen.

Terveys

Kettukoira on erittäin terve rotu, eikä sillä yleensä esiinny juurikaan terveysongelmia.

Liikunta

Englanninkettukoiran täytyy päästä juoksemaan vähintään kahdeksi tunniksi päivässä. Se on jalostettu koko päivän kestäviin metsästyksiin kaikissa olosuhteissa, joten se on uskomattoman kestävä ja nauttii kaikkein eniten saadessaan seurata nenäänsä.

Ravitsemus

Suurilla koirilla on suuri ruokahalu ja ne myös hyötyvät erilaisesta ravintotasapainosta, mukaan lukien kivennäisaineet ja vitamiinit, kuin pienet koirarodut. Englanninkettukoirilla esiintyy suhteellisen paljon turvotusta ja vatsavaivoja. Näitä voi ehkäistä tarjoamalla koiralle pienempiä aterioita useammin.

Turkinhoito

Koiran lyhyt, sileä turkki on tiivis ja tarjoaa koiralle suojaa säätä sekä muita metsästäessä kohdattavia vaaroja (esimerkiksi piikkipensaita) vastaan. Pikainen harjaus kerran viikossa riittää yleensä turkinhoidoksi.