Meksikonkarvatonkoira
Meksikonkarvatonkoira, xolo, on rakenteeltaan hieman pidempi kuin korkea. Sen ihopigmentti voi olla täysmusta, harmaa, punainen, maksanruskea, pronssi tai vaalea. Suomessa myös karvallinen muunnos on sallitu, sillä sen katsotaan edistävän geneettistä monimuotoisuutta jalostuksessa. Rodusta on kolme kokomuunnosta. Pieni xolo on täysikasvuisena noin 25-35 cm, keskikokoinen 36-45 cm ja iso noin 46-60 cm korkea.
- Kokeneelle omistajalle soveltuva koira
- Jonkin verran koulutusta vaaditaan
- Nauttii rauhallisesta lenkkeilystä
- Kohtalaisesti liikuntaa
- Keskikokoinen koira
- Vähiten kuolaa
- Turkki tarvitsee hoitoa kerran viikossa
- Hypoallergeeninen rotu
- Hiljainen koira
- Vahtikoira. Haukkuu ja varoittaa
- Muihin lemmikkeihin sopeutuminen voi edellyttää kouluttamista
- Lapsiin sopeutuminen voi edellyttää kouluttamista
Alkuperä
Meksikonkarvatonkoira on alkukantainen rotu, joka on toiminut metsästäjien apuna Väli- ja Etelä-Amerikassa jo 3 000 vuoden ajan. Atsteekkien suuresti arvostama rotu tunnetaan myös nimellä xoloitzcuintle, koirajumala, ja sillä uskottiin olevan parantavia voimia, jotka se oli saanut jumalilta. Koiria käytettiin myös lahjoina jumalille, niitä uhrattiin ja syötiin. Koirasta on kolme kokomuunnosta: pieni, keskikokoinen ja iso.
Luonne
Meksikonkarvatonkoira on rauhallinen, tyytyväinen koira, joka tarkkailee ympäristöään valppaasti. Se voi suhtautua vieraisiin varauksella, mutta perheensä seurassa se on sydämellinen ja seurallinen.
Terveys
Meksikonkarvattomankoiran merkittävimmät terveysongelmat liittyvät sen ihoon, joka on erityisen altis auringonpolttamille, kun turkki ei suojaa sitä. Koiralla esiintyy myös suhteellisen usein hammasvaivoja.
Liikunta
Kääpiökokoinen meksikonkarvatonkoira tarvitsee noin puoli tuntia liikuntaa päivässä, isommat muunnokset noin tunnin. Ennen kuin sen kanssa lähtee ulos, täytyy varmistaa, että koira on asianmukaisesti suojattu sääolosuhteilta (kuumalta tai kylmältä).
Ravitsemus
Kääpiökokoinen meksikonkarvatonkoira on pieni koira ja sillä on pienten koirien nopea aineenvaihdunta, joten se kuluttaa energiaa nopeasti. Pienen vatsalaukkunsa vuoksi niiden täytyy kuitenkin syödä pieniä määriä usein. Pienikokoisten koirien ravinnot on suunniteltu niin, että niissä on oikea määrä tärkeimpiä ravintoaineita ja pienemmät nappulat, jotka sopivat niiden suuhun. Ne myös lisäävät pureskelemista ja parantavat ruoansulatusta. Keskikokoinen ja suuri muunnos tarvitsee tasapainoisen ruokavalion, joka sisältää kaikkia ravintoaineita, ja sillä tulee aina olla saatavilla raikasta vettä. Koiran kunto tulee tarkastaa säännöllisesti, jotta se pysyy hyväkuntoisena. Muista tarjota koiralle ravintoa vähintään kaksi kertaa päivässä kyseisen ravinnon ruokintaohjeiden mukaisesti.
Turkinhoito
Meksikonkarvatonkoira saattaa kasvattaa pieniä karvatupsuja, mutta yleensä se on täysin karvaton, eikä turkkia siis tarvitse hoitaa. Koiran iho saattaa kuitenkin kuivua, kun sen suojana ei ole turkkia. Ihoa voi kosteuttaa vauvaöljyllä. Auringonpolttamia voi ehkäistä koiralle soveltuvalla aurinkovoiteella, ja kuumalla ilmalla koira kannattaa pitää poissa suorasta auringonpaisteesta. Koira täytyy suojata myös kylmältä, ja sillä tulisi olla takki lenkillä talviaikaan.
Parhaiten lapsille sopivat rodut
Joidenkin koirien ajatellaan tulevan luonnostaan hyvin toimeen lasten kanssa, mutta kaikki koirat ja lapset tulee kuitenkin opettaa tulemaan toimeen yhdessä ja kunnioittamaan toisiaan sekä toimimaan turvallisesti. Pientä lasta ja koiraa ei saa koskaan jättää kaksin, ja aikuisen tulee aina valvoa niiden yhteiseloa.
