Samojedinkoira

Samojedinkoira

Samojedinkoira on keskikokoinen tai suuri pystykorvarotu, jossa ovat näkyvissä rotutyypin ominaispiirteet: pystyt korvat ja selän päälle kiertyvä häntä. Sillä on paksu, runsas ja vettähylkivä turkki. Koiran litteissä tassuissa on runsaasti karvaa, joten ne ovat kuin lumikengät ja estävät lumipaakkujen muodostumisen varpaiden väliin. Samojedinkoiran turkki voi olla puheenvalkoinen, valkoinen keksinvärisin merkein tai kermanvaalea. Täysikasvuisen uroksen ihannesäkäkorkeus on 57 cm ja nartun 53 cm. Painon on oltava suhteessa korkeuteen.

Ulkonäkö
  • Kokoluokka: Suuri
  • Turkinhoito: Päivittäin
Fisiikka
  • Karvanlähtö: Runsasta
  • Sopii allergikoille: Ei
  • Haukkuherkkyys: Äänekäs
  • Kennelliiton roturyhmä: Lammas- ja karjakoirat
Käyttäytyminen
  • Alone
  • Sietää muita lemmikkejä: Heikosti
  • Soveltuvuus vahtikoiraksi: Hyvä

Yleistä

Samojedinkoira on keskikokoinen tai suuri pystykorvarotu, jossa ovat näkyvissä rotutyypin ominaispiirteet: pystyt korvat ja selän päälle kiertyvä häntä. Sillä on paksu, runsas ja vettähylkivä turkki. Koiran litteissä tassuissa on runsaasti karvaa, joten ne ovat kuin lumikengät ja estävät lumipaakkujen muodostumisen varpaiden väliin. Samojedinkoiran turkki voi olla puheenvalkoinen, valkoinen keksinvärisin merkein tai kermanvaalea. Täysikasvuisen uroksen ihannesäkäkorkeus on 57 cm ja nartun 53 cm. Painon on oltava suhteessa korkeuteen.

Historia

Samojedinkoira on Pohjois-Venäjältä kotoisin oleva paimenkoira, joka on saanut nimensä paimentolaisheimoista, joiden työkoira se oli. Koiria käytettiin vartioimaan heimojen poroja. Samojedinkoira työskenteli läheisesti ihmisten kanssa ja eli samoissa teltoissa, joten se oppi rakastamaan perhe-elämää. Toisinaan niitä käytettiin myös vetokoirina valjakoiden edessä tai vetämään veneitä. Monet tutkimusmatkailijat käyttivät koiria vuosisadan vaihteessa, kun napa-alueiden tutkimusretkien suosio nousi. Tutkimusretkien jälkeen koirat usein palasivat kotiin retkikunnan jäsenten kanssa. Niistä tuli nopeasti suosittuja ja suosio jatkuu edelleen.

Luonne

Samojedinkoira on pääasiallisesti ystävällinen, ulospäinsuuntautunut ja uskollinen koira. Samojedit suhtautuvat kotiinsa suojelevasti, ja on aivan turha kuvitella pääsevänsä sisään huomaamatta. Koira haluaa olla mukana kaikissa perheen puuhissa, ja jos se jätetään yksin liian pitkäksi aikaa tai pitkästyy, seurauksena saattaa olla tuhoisaa tai äänekästä käytöstä. Rotu rakastaa kaivamista ja on varsinainen katoamistemppujen mestari, joten pihan täytyy olla kunnolla aidattu. Koiran varhainen sosiaalistaminen on erittäin tärkeää, erityisesti kissoihin ja muiden lemmikkeihin totuttelu. Rotu on toisinaan melko äänekäs.

Terveys

Samojedinkoirien merkittävin perinnöllinen sairaus on eräs munuaissairaus. Monien tavoin rodulla esiintyy toisinaan erilaisia perinnöllisiä silmäsairauksia ja lonkkanivelen kehityshäiriötä (dysplasia, joka saattaa heikentää koiran liikkuvuutta). Koirien silmät ja lonkat tulee tutkia ennen jalostuskäyttöä.

Liikunta

Samojedinkoira tarvitsee melko paljon liikuntaa sekä hihnassa että vapaana. Niillä on luontainen taipumus vetää hihnassa, mutta ne on mahdollista kouluttaa kulkemaan vierellä tai koiralla voi käyttää kuonokoppaa. Täysikasvuinen samojedinkoria tarvitsee pari tuntia liikuntaa päivittäin.

Ravitsemus

Suurilla koirilla on suuri ruokahalu ja ne myös hyötyvät erilaisesta ravintotasapainosta, mukaan lukien kivennäisaineet ja vitamiinit, kuin pienet koirarodut. Samojedinkoirilla esiintyy suhteellisen paljon turvotusta ja vatsavaivoja. Näitä voi ehkäistä tarjoamalla koiralle pienempiä aterioita useammin.

Turkinhoito

Koiran turkki vaatii paljon työtä ja onkin tärkeää, että omistaja saa pennun kasvattajalta kunnon turkinhoito-ohjeet. Päivittäinen harjaus pitää turkin siistin näköisenä, ja kerran viikossa se kannattaa harjata perusteellisemmin. Jos koiran turkki kastuu tai siihen tarttuu mutaa, sen pitää antaa kuivua. Kuivuneen mudan voi vain kammata irti turkista. Kotimaassaan samojedinkoiralla on karvanlähtöaika noin kerran vuodessa, yleensä kesällä. Keskuslämmityksellä varustetuissa kodeissa karva saattaa vaihtua kahdesti vuodessa. Kun koiralla on karvanlähtöaika, karvaa on kaikkialla ja koira tarvitsee säännöllisempää harjausta. Urosten turkki on yleensä narttujen turkkia pidempi.