Sileäkarvainen noutaja

Sileäkarvainen noutaja

Sileäkarvainen noutaja on pitkä- ja hoikkarakenteinen, fiksu ja aktiivinen koira, jolla on älykäs ilme. Koiran turkki on tiivis ja sileä sekä erittäin kiiltävä, jaloissa ja hännässä on selvästi erottuvaa hapsutusta ja niiden yleisilme on vahva ja rohkea. Koiran turkki on yleensä kokomusta tai -maksanruskea. Täysikasvuisen uroksen toivottava säkäkorkeus on 59-61,5 cm ja se painaa 27-36 kg, nartulla samat mitat ovat 56,5-9 cm ja 25-32 kg.

Sileäkarvainen noutaja
  • Kokoluokka: Suuri
  • Turkinhoito: Päivittäin
Sileäkarvainen noutaja
  • Karvanlähtö: Keskitasoa
  • Sopii allergikoille: Ei
  • Haukkuherkkyys: Yleensä hiljainen
  • Kennelliiton roturyhmä: Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat
Sileäkarvainen noutaja
  • Alone
  • Sietää muita lemmikkejä: Kohtuullisen hyvin
  • Soveltuvuus vahtikoiraksi: Heikko

Yleistä

Sileäkarvainen noutaja on pitkä- ja hoikkarakenteinen, fiksu ja aktiivinen koira, jolla on älykäs ilme. Koiran turkki on tiivis ja sileä sekä erittäin kiiltävä, jaloissa ja hännässä on selvästi erottuvaa hapsutusta ja niiden yleisilme on vahva ja rohkea. Koiran turkki on yleensä kokomusta tai -maksanruskea. Täysikasvuisen uroksen toivottava säkäkorkeus on 59-61,5 cm ja se painaa 27-36 kg, nartulla samat mitat ovat 56,5-9 cm ja 25-32 kg.

Historia

Kun noutajarodut jalostettiin 1800-luvun alkupuolella, niiden ainoa tehtävä oli noutaa ammuttua riistaa. Sileäkarvaisen noutajan kantarotuna käytettyä St. Johnin koiraa jalostettiin maalla toimivaksi noutajaksi ja siitä tuli erinomainen, riistanvalvojien suurta suosiota nauttinut noutaja, joka toimii niin maalla kuin vedessä. Rodun uudempia taitoja ovat riistan ylösajaminen, ja koira pystyy metsästämään myös ylänkömaastossa Rodun luomisesta kunnian saa J. Hull, joka aloitti rodun kasvattamisen vuonna 1864. Koirista tulikin suosittu metsästyskoira suurtiloilla ympäri Ison-Britannian. Myös Suomessa ”flatti” on suhteellisen suosittu metsästyskoira ja perheiden lemmikki.

Luonne

Sileäkarvainen noutaja on ystävällinen, eloisa koira, joka rakastaa ihmisiä. Ne kypsyvät hitaasti ja pysyvät pentumaisina usean vuoden ajan. Koira on yleensä hyvä perhekoira, luonteeltaan tasainen ja sopeutuvainen, mutta niillä on myös kumea haukku, jolla koira ilmoittaa vieraiden lähestymisestä. Koiran häntä heiluu taukoamatta, ja se on erittäin innokas ja elää omistajaltaan saamasta huomiosta.

Terveys

Rotuun liittyvä ikävin terveysongelma on suhteellisen korkea todennäköisyys sairastua tiettyihin aggressiivisiin syöpiin. Monien tavoin rodulla esiintyy toisinaan erilaisia perinnöllisiä silmäsairauksia ja lonkkanivelen kehityshäiriötä (dysplasia, joka saattaa heikentää koiran liikkuvuutta). Siksi koirien silmät ja lonkat tulee tutkia ennen jalostuskäyttöä.

Liikunta

Sileäkarvainen noutaja on väsymätön työ- ja seurakoira ja se jaksaa kulkea pitkiäkin matkoja, mutta tyytyy myös maltillisiin liikuntamääriin. Koira osallistuu innolla mihin tahansa puuhaan. Rotu on erinomainen vesikoira ja luonnostaan hyvä uimari, ja uiminen on sille mieluisaa liikuntaa.

Ravitsemus

Suurilla koirilla on suuri ruokahalu ja ne myös hyötyvät erilaisesta ravintotasapainosta, mukaan lukien kivennäisaineet ja vitamiinit, kuin pienet koirarodut. Sileäkarvaisilla noutajilla esiintyy suhteellisen paljon turvotusta ja vatsavaivoja. Näitä voi ehkäistä tarjoamalla koiralle pienempiä aterioita useammin.

Turkinhoito

Sileäkarvaisen noutajan turkki vaatii päivittäisen harjauksen. Erityisesti hapsut tulee käydä läpi, sillä niihin tarttuu helposti roskia, ja tassut kannattaa tarkastaa kuivuneen mudan ja roskien varalta.