Tiibetinterrieri

Tiibetinterrieri

Tiibetinterrieri on viehättävä, pieni- tai keskikokoinen koira, jonka pitkä suora tai taipuisa turkki voi olla minkä tahansa muun värinen paitsi suklaan- tai maksanruskea. Kulmikas ja vanttera koira, uroksen säkäkorkeus on noin 36-41 cm uroksella, narttu on hieman pienempi. Painon on oltava suhteessa korkeuteen.

Ulkonäkö
  • Kokoluokka: Pieni
  • Turkinhoito: Useammin kuin kerran viikossa
Fisiikka
  • Karvanlähtö: Ei lainkaan
  • Sopii allergikoille: Kyllä
  • Haukkuherkkyys: Ei erityisen haukkuherkkä
  • Kennelliiton roturyhmä: Seurakoirat ja kääpiökoirat
Käyttäytyminen
  • Alone
  • Kokoluokka: Pieni
  • Soveltuvuus vahtikoiraksi: Hyvä

Yleistä

Tiibetinterrieri on viehättävä, pieni- tai keskikokoinen koira, jonka pitkä suora tai taipuisa turkki voi olla minkä tahansa muun värinen paitsi suklaan- tai maksanruskea. Kulmikas ja vanttera koira, uroksen säkäkorkeus on noin 36-41 cm uroksella, narttu on hieman pienempi. Painon on oltava suhteessa korkeuteen.

Historia

Vaikka koiran nimi on tiibetinterrieri, sitä ei ole koskaan käytetty perinteiseen terrierin käyttötarkoitukseen, metsästämään pienriistaa maan päällä ja alla. Sen sijaan tiibetinterrieri oli paimenkoira ja toisinaan myös vahtikoira. Luostareissa kasvatettu ja munkkien seuralaisena palvellut koira tunnettiin nimellä Tiibetin pyhä koira ja se tuli länsimaiseen tietoisuuteen, kun Intiassa työskennelleelle brittilääkäri Agnes Greigille lahjoitettiin tiibetinterrierin pentu vuonna 1922 kiitoksena tiibetiläisnaisen hengen pelastamisesta.

Luonne

Tiibetinterrieri on iloinen, leppoisa ja ulospäinsuuntautunut koira, jonka yleisilme on valpas ja innokas. Vieraiden seurassa se on luonnostaan varautunut, mutta läheistensä kanssa uskollinen ja sydämellinen. Iloisena seurakoirana tiibetinterrieri on riehakas, suuri luonne, joka soveltuu usein erinomaisesti koko perheen lemmikiksi.

Terveys

Tiibetinterrieri on pääasiassa perusterve koirarotu. Monien muiden rotujen tavoin rodulla esiintyy kuitenkin toisinaan perinnöllisiä silmäsairauksia ja lonkkanivelen kehityshäiriötä (lonkkadysplasia, joka saattaa heikentää liikkuvuutta). Koirien silmät ja lonkat tulee tutkia ennen jalostuskäyttöä. Monien pienten rotujen tavoin se kärsii toisinaan myös polvilumpioiden sijoiltaanmenosta (patellaluksaatio).

Liikunta

Tiibetistä alun perin kotoisin oleva rotu rakastaa liikuntaa ja tarvitsee sitä vähintään tunnin päivässä, vaikka mielellään se harrastaa enemmänkin, jos mahdollista. Koira oppii nopeasti ja nauttii perheensä kanssa viettämästä ajasta, joten koiraurheilulajit ovat sen mieleen. Pitkäkarvainen koira täytyy tarkastaa ulkoilun jälkeen ja irrottaa turkista siihen kiinni jääneet oksat tai lehdet.

Ravitsemus

Pienten koirien aineenvaihdunta on nopea, joten ne kuluttavat energiaa nopeasti. Pienen vatsalaukkunsa vuoksi niiden täytyy kuitenkin syödä pieniä määriä usein. Pienikokoisten koirien ravinnot on suunniteltu niin, että niissä on oikea määrä tärkeimpiä ravintoaineita ja pienemmät nappulat, jotka sopivat niiden suuhun. Ne myös lisäävät pureskelemista ja parantavat ruoansulatusta.

Turkinhoito

Tiibetinterrieriltä ei irtoa karvaa, ja sen paksu, pitkä kaksinkertainen turkki täytyy kammata ja harjata vähintään joka toinen päivä, jotta se ei takkuunnu. Koiran turkki täytyy myös tarkastaa säännöllisesti, ettei siihen ole tarttunut kävelyllä roskia. Kotikoirien omistajat leikkaavat koiran turkin usein lyhyemmäksi, sillä se on helppohoitoisempi, mutta turkki täytyy edelleen harjata säännöllisesti takkuuntumisen välttämiseksi.