Weimarinseisoja

Weimarinseisoja

Weimarinseisojan sileä ja lyhyt turkki hohtaa hopeanharmaana ja koiran ulkomuoto jää varmasti mieleen. Koira on korkein metsästyskoirien ryhmästä, ja sen hienostunut olemus huokuu nopeutta, kestävyyttä ja sitkeyttä. Koiraa on kahta muunnosta, lyhyt- ja pitkäkarvaista, joista jälkimmäinen on harvinaisempi. Weimarinseisojan yleisin väritys on hopeanharmaa, joskus nähdään myös hiiren- tai kauriinharmaan sävyjä. Täysikasvuisen uroksen säkäkorkeus on noin 59–70 cm ja se painaa noin 30–40 kg, kun taas nartun säkä on noin 57–65 cm ja paino noin 25–35 kg.

Ulkonäkö
  • Kokoluokka: Suuri
  • Turkinhoito: Harvemmin kuin kerran viikossa
Fisiikka
  • Karvanlähtö: Vähäistä
  • Sopii allergikoille: Ei
  • Haukkuherkkyys: Ei erityisen haukkuherkkä
  • Kennelliiton roturyhmä: Kanakoirat
Käyttäytyminen
  • Alone
  • Sietää muita lemmikkejä: Hyvin
  • Soveltuvuus vahtikoiraksi: Hyvä

Yleistä

Weimarinseisojan sileä ja lyhyt turkki hohtaa hopeanharmaana ja koiran ulkomuoto jää varmasti mieleen. Koira on korkein metsästyskoirien ryhmästä, ja sen hienostunut olemus huokuu nopeutta, kestävyyttä ja sitkeyttä. Koiraa on kahta muunnosta, lyhyt- ja pitkäkarvaista, joista jälkimmäinen on harvinaisempi. Weimarinseisojan yleisin väritys on hopeanharmaa, joskus nähdään myös hiiren- tai kauriinharmaan sävyjä. Täysikasvuisen uroksen säkäkorkeus on noin 59–70 cm ja se painaa noin 30–40 kg, kun taas nartun säkä on noin 57–65 cm ja paino noin 25–35 kg.

Historia

Weimarinseisojan voi nähdä jo Van Dyken 1600-luvun alkupuolella maalaamissa teoksissa. Sen uskotaan polveutuvan samankaltaisesta kannasta kuin lyhytkarvaisen saksanseiojan, johon on risteytetty varhaisessa vaiheessa vihikoiraa sekä erilaisia saksalaisia vihikoirarotuja. Rotu on saanut nimensä Karl Augustin, Weimarin suuriruhtinaan hovista. Koiria käytetiin aikoinaan metsästämään suurriistaa, kuten susia, ilveksiä, kauriita, villikissoja, karhuja ja niin edelleen. Kun suurriista katosi Euroopasta 1800-luvun loppuun mennessä, weimarinseisojista tuli harvinaisia. Tarkalla kasvatustyöllä niistä kuitenkin jalostettiin pienriistan metsästäjiä ja lintukoiria.

Luonne

Weimarinseisojat ovat monikäyttöisiä koiria, jotka rakastavat myös perhe-elämää. Ne ovat ystävällisiä ja energisiä koiria ja tarkkaavaisuutensa ansiosta erinomaisia vahtikoiria. Ne ovat hyvin voimakasluonteisia, joten ensimmäiseksi koiraksi ne eivät ole paras mahdollinen vaihtoehto. Kokenut koiranomistaja, joka pystyy sosiaalistamaan ja kouluttamaan pennun ja tarjoamaan sille riittävästi liikuntaa, saa siitä kuitenkin erittäin palkitsevan ystävän.

Terveys

Monien muiden rotujen tavoin rodulla esiintyy toisinaan lonkkanivelen kehityshäiriöitä (lonkkadysplasia, joka saattaa johtaa liikuntakyvyn heikkenemiseen), ja lonkat tulee tutkia ennen jalostusta. Suuret rodut ovat usein alttiita tietyille luuston häiriöille, sydänsairauksille ja vatsalaukun kiertymälle.

Liikunta

Weimarinseisoja tarvitsee säännöllisesti pitkän kävelylenkin pysyäkseen kotioloissa rauhallisena. Jos koira ei saa riittävästi liikuntaa, se saattaa ryhtyä tuhoamaan paikkoja ja tulla erittäin onnettomaksi. Rotu rakastaa uimista ja noutamista, ja molemmat näistä puuhista antavat aktiiviselle mielelle virikkeitä. Täysikasvuiselle weimarinseisojalle suositellaan yli kahta tuntia liikuntaa päivässä ja lisäksi se tarvitsee koulutusta.

Ravitsemus

Suurilla koirilla on suuri ruokahalu ja ne myös hyötyvät erilaisesta ravintotasapainosta, mukaan lukien kivennäisaineet ja vitamiinit, kuin pienet koirarodut. Weimarinseisojilla esiintyy suhteellisen paljon turvotusta ja vatsavaivoja. Näitä voi ehkäistä tarjoamalla koiralle pienempiä aterioita useammin.

Turkinhoito

Lyhytkarvainen weimarinseisoja on erittäin helppo pitää siistinä, eikä sen turkki tarvitse juuri hoitoa. Vaikka se olisi rämpinyt mutaisimman pellon läpi, tuntuu siltä kuin lika irtoaisi siitä lähes itsestään, eikä omistajalle jää muuta kuin turkin kiillotus. Harvinaisemman pitkäkarvaisen muunnoksen 2,5-5 cm pitkä turkki hapsutuksineen tarvitsee enemmän hoitoa. Se pitää harjata ja kammata säännöllisesti. Koiran korvat on tarkastettava säännöllisesti, jotta niihin ei pääse kehittymään tulehduksia.